Kehonkoostumusmittauksen karu totuus☆

Rohkaistuin vihdoin ja viimein, ja kävin eilen tekemässä kehonkoostumusmittauksen, jota olen pähkäillyt ja suunnitellut viimeiset puoli vuotta. Nyt kun painoa on kerrytettävä (taino, ei se enää niin akuuttia ole, sillä olen saanut syötyä itseni ihan ihmisen kokoiseksi) ja harrastan suht paljon liikuntaa, alkoi ihan tosissaan kiinnostamaan mihin ja miten painoa on tullut. En halua saada kilojani läskinä, ja muutenkin oman kropan tila kaiken rääkin jälkeen onkin ihan viisasta selvittää. Googletettiin sitten Katjan kanssa missä saisi halvalla ja helposti suoritettua mittauksen, ja pikaisella puhelulla sain varattua ajan jo seuraavaan aamupäivään. Jos joku ei tiedä, mikä kehonkoostumusmittaus on, niin tiivistettynä: Siinä mitataan mistä sinun painosi koostuu, rasvaprosentit ja lihasmassat ja jotain muutakin suuntaa-antavaa. Mitään lukuja en aio antaa tänne, ihan vain oman itseni suojelemiseksi ja siksi, että kenenkään ei myöskään tarvitsisi ahdistua minun tuloksistani. Näin on siis parempi, tarkkoja lukuja ei tiedossa mutta kerron teille miltä tulokset näytti ja kuulosti!

Mittaus sujui nopeammin kuin luulin ja oikeastaan koko prosessi kävi yhdessä hujauksessa. Eipä mittauksen tehnyt jäbäkään turhia rupattelemaan jäänyt. Painoa en yhä aio kertoa, enkä BMItä, mutta ne nyt ei suurin pointti tässä hommassa ollutkaan. Lisäksi niitä ei edes saanut kauhean tarkkana, sillä mittaus (jonka yhteydessä punnituskin siis totta kai oli) suoritettiin ihan täysissä pukeissa. Ainoa, mikä otettiin pois oli kengät (ja sukat jos ne olisivat jalassa olleet). Tuloksien näkeminen oli yllättävää! Olin ehkä hiukan pettynyt, olin jotenkin kuvitellut itseni paljon paremmassa habassa olevaksi kuin mitä nyt sitten todellisuudessa olenkaan. Lihasmassaa minulla on liian vähän samoin kuin rasvaa. Rasvaprosentista nyt tietty olen huojentunut, ettei se ole ihan pilvissä, vaan alle jäi sekin. Lihasmassan vähyys kuitenkin hiukan harmitti. Lihasta minulla kuitenkin on rasvaan verrattuna paljon, paljon enemmän, ei sillä, mutta keskivertoa vähemmän ikäisiini naisiin verrattuna. Oikeastaan ainoa luku jonka tähän voin antaa on luuni. Minulle on aina sanottu että "Sä oot iso ehkä siks ku sulla on niin isot luut!" No joo, meikän luut painavat 2,35 kiloa :D Helpotus oli myös se, ettei viskeraalirasva-arvo ollut korkea, vaan juuri hyvä. Olenkin pelännyt, että kaikki märsyämäni mättösafka on kertynyt verisuoniini sun muualle.

Sain samalla myös ravitsemustila-arvion. Saan proteiinia ja rasvoja liian vähän ruokavaliostani, mutta mineraaleja sun muita sopivasti. Rasvakammoisena rasvojen vähäinen saanti ei yllätä, mutta olen omasta mielestäni pitänyt proteiininsaannistani hyvää huolta. Vaikken lihaa syökään, menee maitotuotteita päivittäin. Toinen mikä minua ihmetytti oli kroppani ideaalipainon ja -koostumuksen arviointi. Kone laski unelmapainokseni 57,5 kiloa. Määrä kuulostaa tosi hurjalta. Tuon painon saamiseksi olisi minun saatava hiukan enemmän kiloja rasvaa kuin lihasta, joka myös ihmetytti. Aloin kuitenkin miettimään, että ennen sairastumistani painoin 58 kiloa. Ja olin aktiiviliikkuja, vaikken salitreeniä silloin harrastanutkaan. Ehkä silloin tosiaan olin ihan sellaisessa jamassa mihin luonto minut tarkoitti.

Palaute jonka tutkimuksen tekijältä sain oli aika positiivista. En siis kertonut mitään syömishäiriötaustastani sun muusta, koska koin ettei se ole olennaista. Olin kuulemma positiivinen yllätys siihen nähden, että monilla pienikokoisilla tytöillä, joiden painoindeksi on normaalin alarajoilla, on paino lähes kokonaan rasvaa ja lihaksesta ei tietoakaan. Minulla kuitenkin lihaksen määrä oli suurempi. Treenaamisesta varoiteltiin, että pitää pitää ruokailuista huolta: Jos nyt kitistän ruokavaliotani, lähtee paino lihaksista ja rasva jää tilalle. Sain samaan syssyyn kaloriarvion, kuinka paljon minun tulisi syödä, ja 1800 kaloria käsky kävi. Treenipäivinä hiukan enemmän. Otinkin käyttööni nyt Lifesum-applikaation, että saan seurattua ravinnonsaantiani. Sovellus on kokeilussa, sillä en tosiaankaan halua taas lipsahtaa sille anorektiselle ruuantarkkailusektorille. Olen laittanut sovellukseen sen 1800 kcal/pvä, ja seurailen vähän mistä kalorini saan. Yritän kovasti selättää rasvapelon, ja pidän nyt huolta siitä että saan niitä tarpeeksi. Öljyt ja voit sun muut pelottaa, joten äitini suosituksesta alan nyt ensin kuluttamaan pähkinävoita, sekä ostan paljon kalaa ja rasvallisia maitotuotteita (Nytkin tänäiltana safkana lohta ja raejuustoa!). Niitä ei ajattele rasvana, toisin kuin jos lorautat öljyä salaattiin tai paistat perunat voissa.

Olenkin tuskaillut, miksen minä näytä treenatulta? Käyn salilla lähes päivittäin ja lenkkeilen joka päivä, ja lisäksi työ jota teen on osittain fyysistä. Miksei mitään näy? Syynä saattaa hyvinkin olla liian vähäinen energiansaanti ja ne rasvat. Syömiseni ovat menneet vähän retuperälle, viikolla kitistellään ja viikonloppuna mässätään. Ja ne viikonlopun syömingit kun eivät ole sitä terveellistä ravitsevaa kotiruokaa nähnytkään. Pientä ruokaremonttia tarvitsisi siis molempiin suuntiin. En halua menettää kovalla työllä ansaittua kroppaa anoreksialle, että minusta tulisi "laihaläski". En nyt kuitenkaan halua myöskään vetää mitään proteiiniyolobulkkiakaan, että ulkomuotoni alkaisi muistuttamaan kuulantyöntäjää. En myöskään tahdo alkaa varsin vahtimaan mitä suuhuni pistän: Jos mieli tekee suklaata niin otan sitä. Sokerit eivät ole kiellettyjen listalla, mutta pitää opetella käyttämään sitäkin oikein. Näin offtopicina muuten, oli hauskaa huomata ettei sairaus ollut vienyt minulta ihan kaikkea, vaan kymmenen vuoden juoksulenkkeilyn tulokset sentään näkyvät: Jalka- ja perslihakseni olivat oikein mainiossa kunnossa! Jaloissani ei juurikaan ollut rasvaa vaan ehtaa lihasta, joten nyt se fakta että tight gappini kuroutuu umpeen ei tunnukaan niin karulta. Nyt vaan tosin pitää alkaa kehittämään yläkroppaa joka oli heikommalla, eli puntin nostoon siis tänä iltana!

Toivottavasti ei nyt ollut sairaan tylsä postaus, kun ei ole kuviakaan. Oli mielenkiintoista tietää mistä on koostunut, ja ajattelin muutaman kuukauden päästä käydä testaamassa uudestaan. Josko se rasvaprosentti ja lihasmassa olisivat siihen mennessä nousseet hyvässä suhteessa normaaliin. Siitä saattaisi saada hyvinkin puhtia treenaamiseen ja arkeen. Nyt saleilukin ja lenkkeily ovat jääneet vähän pikaisiksi hutaisuiksi pitkien työpäivien takia. Onneksi minullakin kuitenkin on muutamia vapaapäiviä jolloin ehdin toteuttaa itseäni muutenkin kuin simssin parissa. Palaillaan taas pian, harmittaa kun bloggailu on jäänyt vähän sivuummalle nyt, ehkä syksyllä kun elämä rauhoittuu, on aikaa keskittyä taas kuvaamiseen ja kirjoittamiseen.