Brunch, friends and himegyaru!☆

Aivan mahtava päivä takanapäin! Pääsin pitkästä aikaa toteuttamaan itseäni himegyarun parissa, kun sovimme vapaapäiväni kunniaksi Sofian ja Sallin kanssa tapaamisen. Meillä oli suunnitelmissa mennä Pacificoon brunssille, ja brunssin jälkeen kämpille teelle. Olin taas vaihteeksi pätevä, ja olin katsonut aikataulut päin kensettä ja olimme odottamassa ovella jo varttia vaille kymmenen; Kunnes Sofia katsoi netistä aikataulut uusiksi ja totesi puljun aukeavan vasta yhdeltätoista... No mikäs siinä, suunta kohti 24h Alepaa ja pientä kävelyä Sörnäisten ympäri.

Meikä ja Sofia

 Pose with Salli

 Dress: Liz Lisa, shoes: Yumetenbo, bag: 2ndhand, hairroses: H&M

Mukavaa tosiaankin oli ja Japanista vuosi sitten ostamani mekko pääsi ekaa  kertaa käyttöön. Samalla paljastin ihanan epämääräiset rusketusrajani, mutta ehkä minä ja muut kestävät niiden kanssa elämisen. Brunssin jälkeen tosiaan otimme suunnaksi Itäkeskuksen, jossa metsästimme minulle kunnollisia kuulokkeita. Treeni- ja lenkki-intoa on suuresti syönyt se, ettei minulla ole kunnollisia kuulokkeita. IPhonen kuppaisilla nappikuulokkeille ei tee yhtään mitään, ellet satu nyt vain istumaan paikoillani. Suosittelujen takia mukaan tarttui (vaaleanpunaiset, nofc!) KOSSin kuulokkeet, ja täytyy sanoa että hyvin jytisi basso vaikka rimpuloiltahan ne näytti :'D Helteestä huolimatta jatkoimme itiksestä kämpille teenjuontiin ja paskanjauhannan ääreen. Voiko oikeasti päivää paremmin viettää? Jos tämän karsean helteen miinustaisi pois, kaikki olisi täydellistä!

Nyt vietän päiväni sitten pähkäillen, mennäkkö Flow-festareille vai ei, mennäkö baariin vai ei ja mitä ihmettä oikein tekisin huomenna. Näkyillään ja palaillaan, koittakaahan pärjätä tekin tässä helteessä!

Kehonkoostumusmittauksen karu totuus☆

Rohkaistuin vihdoin ja viimein, ja kävin eilen tekemässä kehonkoostumusmittauksen, jota olen pähkäillyt ja suunnitellut viimeiset puoli vuotta. Nyt kun painoa on kerrytettävä (taino, ei se enää niin akuuttia ole, sillä olen saanut syötyä itseni ihan ihmisen kokoiseksi) ja harrastan suht paljon liikuntaa, alkoi ihan tosissaan kiinnostamaan mihin ja miten painoa on tullut. En halua saada kilojani läskinä, ja muutenkin oman kropan tila kaiken rääkin jälkeen onkin ihan viisasta selvittää. Googletettiin sitten Katjan kanssa missä saisi halvalla ja helposti suoritettua mittauksen, ja pikaisella puhelulla sain varattua ajan jo seuraavaan aamupäivään. Jos joku ei tiedä, mikä kehonkoostumusmittaus on, niin tiivistettynä: Siinä mitataan mistä sinun painosi koostuu, rasvaprosentit ja lihasmassat ja jotain muutakin suuntaa-antavaa. Mitään lukuja en aio antaa tänne, ihan vain oman itseni suojelemiseksi ja siksi, että kenenkään ei myöskään tarvitsisi ahdistua minun tuloksistani. Näin on siis parempi, tarkkoja lukuja ei tiedossa mutta kerron teille miltä tulokset näytti ja kuulosti!

Mittaus sujui nopeammin kuin luulin ja oikeastaan koko prosessi kävi yhdessä hujauksessa. Eipä mittauksen tehnyt jäbäkään turhia rupattelemaan jäänyt. Painoa en yhä aio kertoa, enkä BMItä, mutta ne nyt ei suurin pointti tässä hommassa ollutkaan. Lisäksi niitä ei edes saanut kauhean tarkkana, sillä mittaus (jonka yhteydessä punnituskin siis totta kai oli) suoritettiin ihan täysissä pukeissa. Ainoa, mikä otettiin pois oli kengät (ja sukat jos ne olisivat jalassa olleet). Tuloksien näkeminen oli yllättävää! Olin ehkä hiukan pettynyt, olin jotenkin kuvitellut itseni paljon paremmassa habassa olevaksi kuin mitä nyt sitten todellisuudessa olenkaan. Lihasmassaa minulla on liian vähän samoin kuin rasvaa. Rasvaprosentista nyt tietty olen huojentunut, ettei se ole ihan pilvissä, vaan alle jäi sekin. Lihasmassan vähyys kuitenkin hiukan harmitti. Lihasta minulla kuitenkin on rasvaan verrattuna paljon, paljon enemmän, ei sillä, mutta keskivertoa vähemmän ikäisiini naisiin verrattuna. Oikeastaan ainoa luku jonka tähän voin antaa on luuni. Minulle on aina sanottu että "Sä oot iso ehkä siks ku sulla on niin isot luut!" No joo, meikän luut painavat 2,35 kiloa :D Helpotus oli myös se, ettei viskeraalirasva-arvo ollut korkea, vaan juuri hyvä. Olenkin pelännyt, että kaikki märsyämäni mättösafka on kertynyt verisuoniini sun muualle.

Sain samalla myös ravitsemustila-arvion. Saan proteiinia ja rasvoja liian vähän ruokavaliostani, mutta mineraaleja sun muita sopivasti. Rasvakammoisena rasvojen vähäinen saanti ei yllätä, mutta olen omasta mielestäni pitänyt proteiininsaannistani hyvää huolta. Vaikken lihaa syökään, menee maitotuotteita päivittäin. Toinen mikä minua ihmetytti oli kroppani ideaalipainon ja -koostumuksen arviointi. Kone laski unelmapainokseni 57,5 kiloa. Määrä kuulostaa tosi hurjalta. Tuon painon saamiseksi olisi minun saatava hiukan enemmän kiloja rasvaa kuin lihasta, joka myös ihmetytti. Aloin kuitenkin miettimään, että ennen sairastumistani painoin 58 kiloa. Ja olin aktiiviliikkuja, vaikken salitreeniä silloin harrastanutkaan. Ehkä silloin tosiaan olin ihan sellaisessa jamassa mihin luonto minut tarkoitti.

Palaute jonka tutkimuksen tekijältä sain oli aika positiivista. En siis kertonut mitään syömishäiriötaustastani sun muusta, koska koin ettei se ole olennaista. Olin kuulemma positiivinen yllätys siihen nähden, että monilla pienikokoisilla tytöillä, joiden painoindeksi on normaalin alarajoilla, on paino lähes kokonaan rasvaa ja lihaksesta ei tietoakaan. Minulla kuitenkin lihaksen määrä oli suurempi. Treenaamisesta varoiteltiin, että pitää pitää ruokailuista huolta: Jos nyt kitistän ruokavaliotani, lähtee paino lihaksista ja rasva jää tilalle. Sain samaan syssyyn kaloriarvion, kuinka paljon minun tulisi syödä, ja 1800 kaloria käsky kävi. Treenipäivinä hiukan enemmän. Otinkin käyttööni nyt Lifesum-applikaation, että saan seurattua ravinnonsaantiani. Sovellus on kokeilussa, sillä en tosiaankaan halua taas lipsahtaa sille anorektiselle ruuantarkkailusektorille. Olen laittanut sovellukseen sen 1800 kcal/pvä, ja seurailen vähän mistä kalorini saan. Yritän kovasti selättää rasvapelon, ja pidän nyt huolta siitä että saan niitä tarpeeksi. Öljyt ja voit sun muut pelottaa, joten äitini suosituksesta alan nyt ensin kuluttamaan pähkinävoita, sekä ostan paljon kalaa ja rasvallisia maitotuotteita (Nytkin tänäiltana safkana lohta ja raejuustoa!). Niitä ei ajattele rasvana, toisin kuin jos lorautat öljyä salaattiin tai paistat perunat voissa.

Olenkin tuskaillut, miksen minä näytä treenatulta? Käyn salilla lähes päivittäin ja lenkkeilen joka päivä, ja lisäksi työ jota teen on osittain fyysistä. Miksei mitään näy? Syynä saattaa hyvinkin olla liian vähäinen energiansaanti ja ne rasvat. Syömiseni ovat menneet vähän retuperälle, viikolla kitistellään ja viikonloppuna mässätään. Ja ne viikonlopun syömingit kun eivät ole sitä terveellistä ravitsevaa kotiruokaa nähnytkään. Pientä ruokaremonttia tarvitsisi siis molempiin suuntiin. En halua menettää kovalla työllä ansaittua kroppaa anoreksialle, että minusta tulisi "laihaläski". En nyt kuitenkaan halua myöskään vetää mitään proteiiniyolobulkkiakaan, että ulkomuotoni alkaisi muistuttamaan kuulantyöntäjää. En myöskään tahdo alkaa varsin vahtimaan mitä suuhuni pistän: Jos mieli tekee suklaata niin otan sitä. Sokerit eivät ole kiellettyjen listalla, mutta pitää opetella käyttämään sitäkin oikein. Näin offtopicina muuten, oli hauskaa huomata ettei sairaus ollut vienyt minulta ihan kaikkea, vaan kymmenen vuoden juoksulenkkeilyn tulokset sentään näkyvät: Jalka- ja perslihakseni olivat oikein mainiossa kunnossa! Jaloissani ei juurikaan ollut rasvaa vaan ehtaa lihasta, joten nyt se fakta että tight gappini kuroutuu umpeen ei tunnukaan niin karulta. Nyt vaan tosin pitää alkaa kehittämään yläkroppaa joka oli heikommalla, eli puntin nostoon siis tänä iltana!

Toivottavasti ei nyt ollut sairaan tylsä postaus, kun ei ole kuviakaan. Oli mielenkiintoista tietää mistä on koostunut, ja ajattelin muutaman kuukauden päästä käydä testaamassa uudestaan. Josko se rasvaprosentti ja lihasmassa olisivat siihen mennessä nousseet hyvässä suhteessa normaaliin. Siitä saattaisi saada hyvinkin puhtia treenaamiseen ja arkeen. Nyt saleilukin ja lenkkeily ovat jääneet vähän pikaisiksi hutaisuiksi pitkien työpäivien takia. Onneksi minullakin kuitenkin on muutamia vapaapäiviä jolloin ehdin toteuttaa itseäni muutenkin kuin simssin parissa. Palaillaan taas pian, harmittaa kun bloggailu on jäänyt vähän sivuummalle nyt, ehkä syksyllä kun elämä rauhoittuu, on aikaa keskittyä taas kuvaamiseen ja kirjoittamiseen.

#healthyfood: Superpuuro☆

Lupasin teille syvällistä postausta ja tässä joo on nyt todella syvällistä tekstiä. Joo ei, olen vain niin väsynyt töiden sun muiden tiimoilta, että aivot ei jaksa pelittää kunnolla ja bloggaaminen ei luonnistu. En tahdo blogata "koska täytyy" ja tehdä hutaistuja postauksia, joita ehkä kaksi viimeistä hiukan olivat. Aion skarpata nyt vähän, vaikka se sitten tarkoittaisikin että postauksia ei tulisi viikoittain. En tahdo blogini tason laskevan. Syvällinenkin postaus on tulossa, mutta nyt vähän kevyempiin aiheisiin elikä ruokaan!

Kuten sanoin, olen nyt työssäkäyvä ihminen ja päivien pituus vaihtelee kuudesta kymmeneen tuntiin, ja aika usein työni loppuvat vasta yhdeksältä illalla. Olo on väsynyt ja ei oikein jaksa mitään. Tällä hetkellä elelen myös säästöilläni, joten rahaakaan ei ole paljoa mällättäväksi. Mitä siis syö, mikä maistuu hyvältä, pitää nälän poissa ja on halpaa? No puuro tietenkin! Ja puuroa on vielä helppo "tuunata" omanlaisekseen. Siitä voi tehdä epäterveellistä jälkkäriä tai ravitsevan annoksen. Tässä nyt reseptiä millaisena minä olen oman puuroni nauttinut monena iltana.

 1 dl kaurahiutaleita/moniviljahiutaleita

1 rkl psylliumkuitua

1 rkl kanelia

½ rkl kardemummaa

vajaa 2 dl vettä

Päälle:

banaania

mustikoita

taateleita

hiukan sokeritonta mysliä

Valmistus käy kuin normaalilla puurolla, mikroon vain kolmeksi minuutiksi ja hyväkkeet päälle. Psyllium tekee puurosta kiinteämpää, ja varsinkin hiukan jäähtyessään puuro jämäköityy. Täyttävää ja terveellistä!

Suosittelen nautiskelemaan luomuruisleivän kera jonka päällä sipaisu maapähkinävoita (nyt taas hifistelyä, sitä sokeroimatonta versiota, missä ei ole lisättynä yhtään mitään ylimääräistä). Kuppi teetä kylkeen ja simssi tulille niin ilta on täydellinen!

Juliette et Justine outfit☆

Taas asukuvapostausta! On se mukavaa kun saa postailla muotiblogiin sisältöä vastaavia postauksia. Eli yksinkertaisuudessaan asukuvaa tällä kertaa, ei mitään syvällisyyksiä tähän väliin. Niitä on tiedossa ensi postauksessa ;)

 Mekko: Juliette et Justine, kengät: Yumetenbo

Jeffrey Campbell copied Finnish brand?!☆

Oli kyllä aikamoinen yllätys eräänä päivänä vastassa kun avasin facebookin. Eräs tuttavani omistaa lolitabrändin, Cloudberry Ladyn, joka valmistaa suomalaisia lolitavaatteita. Totta kai hänen desinginsä ovat Tuulian itsensä tekemiä ja suunnittelemia, ja jokunen aika sitten hän laajensi alaansa ja alkoi suunnittelemaan vaatteiden lisäksi myös kenkiä. Olen ollut ylpä CLstä, sillä minusta on hienoa, että niinkin pienestä maasta kuin Suomi, ja niinkin pienestä lolitaskenestä mikä meillä täällä on, löytyy niinkin taitavia ja yritteliäitä ihmisiä kuin Tuulia, ja hän on vielä saanut laitettua jalkansa ovenväliin muotimaailmaan. Onhan CLlää ollut myynnissä ulkomaillakin. 

Mutta siihen itse asiaan! Tosiaan, avatessani facebookin oli etusivullani monia keskusteluja ja jakoja auki. Kuva oli tällainen:

Sanokaa mitä sanotte, omasta mielestäni tässä haisee plagiointi ja pahasti. En uskokaan että voi olla pelkkää sattumaa kaksi näin samanlaista kenkää, kaksi näin samanlaista desingiä. Oikeastaan vain koron korkeus ja materiaali ovat eroina. En ihan täysin ja sataprosenttisesti tiedä kaikkea, olen vain seurannut facebookista keskustelua ja koin, että tämä on jaettava. En ole huippubloggaaja, enkä tavoita kansainvälisiä yhteisöitä, mutta vaikka Jeffrey Campbell onkin iso firma ja Cloudberry lady pieni suomalainen yritys, on minusta tällainen kopiointa aina väärin. Siksi onkin tärkeää, että jakaisitte tätä sanomaa eteenpäin. En nyt sulje täysin pois vain todella ikävän yhteensattuman mahdollisuutta, mutta se, että tässä olisi kyse vain sattumasta on aika pieni. Tässä copypastettu teksti Tumblrista, jonne tämä kuva ensimmäisenä jaettiin:

PLEASE! Jeffery Cambell has stolen a design from Finnish lolita brand Cloudberry Lady. The Bat Girl shoes from Jeffery Cambell are from 2014 (released just a couple of weeks ago) and the original design is from 2013!

please signal boost this and help a small brand.

”People of tumblr please support a small company! Cloudberry Lady designed Bat Shoes in 2013 and these shoes highly resemble our design. So much it’s almost hard to believe to be just a co-incidence, which I’m not denying it still could be.

But please if you are interested in this kind of shoes I humbly ask you to turn to us first. Thank you! 

Here are links to our tumblr posts of our original designs:

http://cloudberrylady.tumblr.com/post/78322105160/this-sample-pair-of-cloudberry-lady-the-bat-high

http://emmametso.tumblr.com/post/46929322835/the-bat-shoes-made-and-designed-for-cloudberry”

Morning picnic in Savo☆

Saavuin keskiviikko-iltana takaisin Vesannolle. Minulla oli kaksi vapaapäivää putkeen töistä, joten ehdin tulla perhettä moikkaamaan nopeasti. Tänään iltapäivällä minulla onkin taas suunta kohti Helsinkiä. Aika pikaviisiitiksihän tämä jäi, varsinkin kun junamatkat kestävät sen viisi tuntia suuntaansa. Nyt vielä täytyy toivoa ettei VR:n lakko vaikuta omaan junamatkaani mitenkään, sillä siinäpä sitten ollaankin lirissä (terveisin huomenna aamuvuoro). Nytkään ei oikeastaan olisi aikaa hirveästi istuskella koneella bloggailemassa, pitäisi pakata. Kauhea ongelma taas, kun pitää yhteen pieneen matkalaukkuun ängetä omaisuutta mahdollisimman paljon. Tahtoisin ottaa himekenkiä, sekä JCn kissakengät, lolivaatteita, muutaman kirjan, läppäri on pakattava, asusteita, vaatteita, muumimukit.... Ja kun kaikki nyt vaan ei mahdu mukaan! Läppäri lähtee, se on for sure, mutta muuten tuskailen kovasti täällä mitä lähtee ja mitkä kamoista joutuvat odottamaan syksyä. Tällainen pikapäivitys tällä kertaa. Kävimme sitten viimeisen päiväni Vesannolla piiiiitkään aikaan kunniaksi syömässä aamupalan rannassa pikkusiskojeni kera. Ei meillä hulppeat tarjoilut olleet ja eipä ruoka olisi säilynytkään tuossa helteessä laiturilla kauaa. Eikä se olisi säilynyt senkään tiimoilta että laiturilla pyöri myös yksi kappale kissoja, joka kovasti yritti auttaa meitä leivänsyönnissäkin.

The Ounce Citycenter with Katka☆

Vapaapäivän kunniaksi lähdettiin Katjan kanssa kaupungille. Päätettiin tsekata Mellunmäen kirppari, joka osoittautui isoksi mutta varsin sotkuiseksi paikaksi. Itselläni oli vielä satakiloa liikaa laukkuja matkassa, joten se hankaloitti myös liikkumista ja tavaroiden penkomista. Ehkä joku päivä hilaan itseni kyseiselle kirppikselle ilman kolmea laukkua tavaraa. Kirppistelyn jälkeen lähdettiin kohti keskustaa, heitin tavarani serkkuni luo (Majailen siis tällä hetkellä toisella puolella Helsinkiä, annoin Katkalle bilerauhan) ja jatkoimme kaupungille. Tuli käytyä syömässä Silvopleessä, tuoksuteltua ihanaa käsirasvaa mitä Katja osti sekä istuskeltua uudessa The Ouncessa, joka sijaitsee Citycenterissä. Pakko sanoa, että on se ~alkuperäinen~ Unssi tunnelmallisempi paikka, mutta eipä sitä oikein kauppakeskukseen tunnelmallisempaa mestaa saakaan. Tuoksu liikkeessä oli tietenkin ihana! Joku päivä kyllä töiden jälkeen varmasti menen rentoutumaan teekupposen ääreen piirustuslehtiön kera. Nyt en itse ostanut mitään, toimin vain Katjan seuraneitinä, kun hän testasi jotain vaaleaa pu'erhia. 

Mekko: Liz Lisa, neule ja kaulakoru: Gina Tricot, rusetti: by Cinnamonhusky, sukkikset: Cybershop, kengät: pieces, kenkärusetit: Yumetenbo

Olin laiska ja en tehnyt pohjustusmeikkiä ollenkaan: Ja sain maksaa siitä. Naamani näytti ihan järkyttävältä, joten hyvällä kameralla ei naamakuvia kehdannut edes ottaa ja nämäkin kännykkäkuvat on filttereillä muokattu siedettäviksi. Katja oli niin ihana nukke, täytyy harkita uuden puuterin ostamista. Unsseilun jälkeen kävimme hakemassa minulle kirjastokortin, ja sitten tiemme erkanivat. Minun oli tarkoitus käydä testaamassa Sörnäisten fitness24seven, mutta päätin valita pahemman polun ja hain Punnitse&Säästästä jogurttiparapähkinöitä ja -manteleita ja suuntasin, kuinkas muutenkaan, pelaamaan simssiä.

Hiljaiseloa ja muutoksia☆

Mistähän sitä aloittaisi? On nyt ollut luvattoman pitkä tauko bloggaamisessa, mutta syynä on yksinkertaisesti se, ettei minulla ole ollut aikaa. Sain eilen ekaa kertaa istuttua kunnolla koneen ääreen ja vain datistettua. Oli minulla about neljän päivän väli etten tietokoneeseen päässyt koskemaankaan. Taas on käynyt ihan hirmuisesti kaikkea, mutta kuvamateriaalia on säälittävän vähän: En ole yksinkertaisesti ehtinyt valokuvaamaan oikealla kameralla, joten valitettavasti tässä on nyt taas tällaisia kännykkäräpellyksiä hiukan tekstiä piristämässä. Jaarittelut sikseen, alanpa nyt teille kertomaan mitä kaikkea suurta mullistusta elämässäni on nyt viikon sisällä käynyt.

Ihan ykkösenä: Pääsin kouluun!!

En nyt alkanut nimiä sensuroimaan, he ovat antaneet luvat julkaista nimensä netissä joten ehkä täällä bloginkin puolella saan tämän listan julkaista. Eli siis, pääsin DIAKiin opiskelemaan sosionomiksi. Maanantai aamuna oli kyllä jännitys katossa. Aloin katsomaan tuloksia kännykästäni, jonka netti mateli hidastakin hitaammin (Vika oli joko netissä tai sitten sivut olivat kuormittuneita, never know...), ja aloitin kurkkaamalla JAMKin tulokset. En päässyt. Sitten menin Laurean sivuille. Nimeäni ei ollut listassa. Alkoi jo tuossa vaiheessa kuumottamaan, että näinkös tässä nyt sittenkin kävi. Menin sitten kolmantena DIAKin sivuille ja oikeasti, aloin itkemään. Olin niin onnellinen ja helpottunut. Metropolian sivuilla ei sitten ollutkaan nimeäni, mutta enpä oikeastaan jaksanut olla pettynyt, olin vain niin onnellinen DIAK-paikastani. Kun kirje tuli postissa, totesin että olin päässyt reippaalla määrällä pisteitä DIAKiin, mutta se asia, mikä minua hiukan harmistutti oli se, että Metropoliaan pääsyni jäi vain vaivaisesta puolikkaasta pisteestä, ja olenkin varasijalla kaksi. 

Koulupaikka on siis nyt varma, ja olen ihan oikeasti oikeasti helpottunut että nyt on varmistunut se että minusta tulee opiskelija. Ja ihanaa kun ihmiset ovat onnellisia puolestani ja jopa ylpeitä minusta. Tuntuu, että vihdoin olen tehnyt jotain pätevää tässä elämässä: Pääsin ensimmäisellä yrittämällä korkeakouluun. Ja se, että jäin vaan puolen pisteen päähän ykköstavoitteestani, ei oikeastaan varsin harmita, vaan olen ihan tyytyväinen siihen. 

Sitten vähän ajassa taaksepäin: Viime torstaina täytin vuosia ja viimeinen teinivuoteni pyörähti käyntiin. Mitään juhlistuksia en pitänyt, keskiviikkona serkkuni, setäni ja pappani tulivat kakkukahveille ja siinäpä olikin juhlani. 

Naamakuvaa synttäripäivän aatolta. En laittautunut kummemmin, hiukseni laitoin ja naama paljaana. Sain serkultani ja sedältäni aivan ihanan muumimukin synttärilahjaksi, olen ihan muumifani mutta en koskaan raaski itse mukeja ostaa niiden kovan hinnan takia. Siksi omasta varastostanikin löytyy vaivaiset neljä mukia ja ei yhtään lautasta tai kulhoa. Kakkukahvit juotiin tosiaan päivää etukäteen, sillä virallisena syntymäpäivänäni minulla olikin muutto.

Syntymäpäivälahjojani! Ylemmässä kuvassa lahjat perheeltäni, ja alemmassa kuvassa lahjat minulta minulle. Urheilurintsikat ovat olleet jo pitkään ostoslistalla, ja Kuopion Body Actionista sellaiset sattuivat löytymään vain 17 eurolla, kiitos alennusmyyntien. Hetken mielijohteesta ostin myös tuon keltaisen treenitopin, se on niin ihana! Keltainen on kyllä ihan aliarvostettu väri. Ennen kuin hyppäsin yhden suunnan junaan, kävimme perheeni kanssa syömässä intialaisessa ravintolassa herkkulounaan, ja en voi kuin sanoa että intialainen safka ei ole pettänyt vielä koskaan, ja hinta-laatusuhde on oivallinen. Suosittelen siis kaikille lämmöllä ravintola Shalimaria kaikille Kuopiossa liikkuville.

Eli siis, suurin syy hiljaiselooni on ollut muutto. Olen nyt helsinkiläinen. Torstaina suunta kohti Katjan asuntoa kahden valtavan matkalaukun kera. Oli aikamoinen haaste selvitä junasta metroon, metrosta bussiin ja bussista hissittömän kerrostalon ylimpään kerrokseen. Kunnialla kuitenkin selvisin, ja sain itseni kotiutumaan. Asustelen nyt siis ihanaisen Katjan luona tämän kesän, koska oma asuntoni vapautuu vasta syyskuussa. Ja onhan se kivaa kun ei tule yksinasumisen ensishokkia, täälläkin on kissoja ja minecraftia pelaava pikkusisarus. Ylläolevan kuvan piirsin pikkusiskolleni lahjaksi, koska hänelle oli kova pala kun muutin pois. Teki itsellenikin hankalaksi lähteä pois kotoa kun pikkusiskoni parahti vain itkemään. Ensi viikolla kyllä käväisen kotiutumassa parin päivän ajaksi, kun saan vapaata töistä.

Tosiaankin, sain töitä täältä Stadista! Aloitin työt jo perjantaina ja näillä näkymin duuni jatkuu elokuun puoleenväliin, kunnes koulut alkavat. Työpaikka on aivan unelma: Kampissa, ihmisten keskellä. Tulkaa ihmeessä moikkaamaan jos Kamppiin eksytte. Tai älkää sittenkään, olen ihan perseen näköisenä kun en pysty meikkaamaan päivittäin ja työnkuvan takia olen aina perusvaatteissa. Tykkään työstäni, se on ollut todella kivaa ainakin tähän asti. 

Nyt olen pikkuhiljaa saanut itseni asettuimaan aloilleen, vaikka onhan tätä myllerrystä. Henkilökohtaisessa elämässänikin on tapahtunut paljon kaikenlaista, ja sitten vielä muutto, työt, helsinkiläistyminen ja opiskelupaikka. Paljon on tosiaan kaikenlaista mikä pitää aivot käynnissä. Kuitenkin, nyt elämä hiukan tasoittuu, ja pystyn toivonmukaan jatkamaan normaalia bloggausta. Olen ollut aktiivinen instagramin ja facebookin puolella, mutta jos jotain akuuttia kysyttävää esimerkiksi tulee, saa ask.fmn kautta ottaa yhteyttä. Minulta onkin tulossa jo pari postausta piakkoin, saa nyt nähdä miten töistäni ehdin blogini pariin! Olen innostunut tässä ohessa taas piirtämään, varsinkin liiduilla, sekä ostin juuri uuden salikortinkin. Kiitoksia jaksamisesta ja nauttikaahan kylmästä ja kolkosta kesästä (Joka iltalehden mukaan taas muka lämpenee...)!