And now we live year 2014

Mitä vuodesta 2013 jäi käteen? Oli aika sekava vuosi, tapahtui paljon hyvää, mutta vähintään yhtä paljon kaikkea shaibaa satoi niskaan. Mistähän sitä aloittaisi.

Alkuvuodesta en oikeastaan muista mitään, eikai silloin tapahtunutkaan mitään mainitsemisen arvoista. Aloin innostumaan gyaru-tyylistä ihan toden teolla, ja koska lolita oli oikeastaan jo jäänyt pois, aloin uurtamaan uraa hime gyaruna. Maaliskuussa oli varmaan koko viimevuoden ihanin tapahtuma, eli Ylläksen reissu perheen kera. Lappi oli ihana paikka, vaikka visiteerasimmekin aikamoisessa turistirysässä. Maisemat oli kauniita ja palastan Ylläkselle kyllä uudestaankin!

On se niin koomista, miten kaiken paskan kuitenkin muistaa niin paljon paremmin kuin hyviä asioita. Ehkä on helpompikin ruotia näin alkuun ne negatiiviset asiat, ja jättää hyvät sokeriksi pohjalle.

Viime vuonna tosiaan sairastuin anoreksiaan, mutta siitä nyt en keskity jauhamaan, olen sitä tehnyt kaksi postausta taaksepäin jo ihan tarpeeksi. Sairauden lisäksi viimevuoteen mahtui taas yhdet hautajaiset. En nyt tiedä pitäisikö kuitenkin olla kiitollinen: Vuonna 2011 ja 2012 sain olla yhteensä kuusissa hautajaisissa. Ja pakko nyt laittaa se Japaninmatkakin näihin tapahtumiin, mistä jäi hiukan kökkö maku suuhun. Ei se koko reissu ollut yhtä tuskaa ja surua, mutta kun puntaroi reissulla tapahtuneita asioita, valitettavan paljon ikävää siihen viisiviikkoiseen mahtui. Ahdistelua, haukkumista, lähentelyä, hipellystä, huonoa kohtelua, sairastumista... Ja ennen kaikkea kulttuurishokkia, mitä japanilaisten saastuttaminen ja eläinoikeuksien rikkominen aiheutti. Viimevuonna minulla kärsi useampikin ihmissuhde, alkaen äidistä ihan kavereihin. Äidin kanssa on aina mennyt huonosti mutta tänä vuonna tuntuu tilanne kärjistyneen ja saa nähdä mihin tämä tässä etenee. Kavereita ja jopa ystäviä hävisi, vaikka en itse mokannut tms. Elämä on. Lisäksi olen saanut painia vakuutus- ja raha-asioiden kera ihan mielin määrin, tätä se aikuisuus teettää. Tyylikriiseillytkin olen, jossain vaiheessa harkitsin jopa gyarun lopettamista. Onneksi kuitenkin tulin järkiini ja vaikka himestely onkin arkityylistä hävinnyt, voin silti kuitenkin kutsua itseäni himegyaruksi: Laittaudun aina silloin tällöin. Ulkonäköpaineita oli vaikka muille jakaa. 

Optimismi kannattaa aina. Vaikka tosiaan kaikkea kurjaa tapahtui, voin sanoa että se kaikki kura kasvatti luonnetta. Olen karaistunut ja kovettanut sydämeni :'D No ei vais, mutta voin kyllä oikeasti sanoa että olen oppinut paljon tästä elämästä. Japaninmatka myös kasvatti itsenäisemmäksi, opetti selviämään. Ja enpähän ainakaan voi sanoa kasvaneeni kultalusikka suussa, ja kun muutan omilleni ja ensimmäinen lasku napsahtaa postiluukusta ja julma maailma avautuu, ei heti tule äitiä ikävä. Olen ainakin oppinut rahan arvon. Ja ystävien! Sairauteni ja Japaninmatkani ja jokin mysteerinen asia on karkottanut siis monet kavereistani, mutta onpahan jyvät erotettu akanoista. Olen tutustunut viimevuonna uusiin ihaniin ihmisiin, ja tullut läheisemmäksi serkkujeni kanssa. Oikeastaan olen saanut läheisemmät välit sukulaisiini ylipäätään. Vaikka äitini kanssa olemme riitaantuneet, niin isäni kanssa olen ehkä tullut hitusen läheisemmäksi: jokseenkin hän aina muistaa suuttua minulle ihan joutavista asioista :'D

Viimevuonna oli myös 2/5 kirjoituksista, ja molemmista, sekä uskonnosta että maantiedosta, repäisin Magna cum laudet. Olen oppinut olemaan sosiaalisempi ja avoimempi. Tosin avoimuuskin voi kääntyä itseään vastaan, kun on sellainen hölöstäjä kuin minä joka selittää kaiken kaikille. 

Ennen kuin siirrytään vuoteen 2014, tässä kuvia tältä päivältä. Tuli kahvittelijoita, joten päätin vaihtaa verkkarit ja Coca-Colan mainospaidan johonkin vähän sievempään asuun. Näytän kuolleelle kalalle, mutta eiköhän se sallita viimeöisen valvomisen takia.

Vuodelta 2014 odotan positiivisempaa yleisilmettä. On tulossa jännä vuosi: Joko pääsen ylioppilaaksi tai sitten en. Joko saan opiskelupaikan tai sitten en. Pääsen muuttamaan unelmieni kaupunkiin, tai sitten en. Nämä asiat määrittelevät aika paljon kaikkea. Tämä vuosi tulee joka tapauksessa tuomaan suuria muutoksia, tapahtui mitä tahansa. On viimeiset YO-kirjoitukset (josta tulikin mieleeni etten ole sitä ruotsin kertausta aloittanut vieläkään...) ja penkkarit. Penkkariasua en ole myöskään päättänyt. On tulossa reissua ja biletystä, ja toivon, niin kovasti toivon että saan työpaikan kesäksi, mieluiten jo lukulomaksi. Odotukset ovat siis korkealla tämän vuoden suhteen. Toivon että saisin selätettyä anoreksian, saisin aloitettua uuden harrastuksen, kukaan läheinen ei kuolisi, että saisin pidettyä itseni hengissä, saisin kivat YO-juhlat, oppisin pitämään itsestäni, saisin ihania muistoja ystävien kera ja paremmat välit vanhempiini.Ja lisää lukijoita ja rahaa ja rakkautta ja jaja... 

Toivon teille kaikille rakkaille lukijoilleni ihanaa ja onnellista vuotta 2014! Muistakaa iloinen asenne, miekiin yritän ;)