Saavuin keskiviikko-iltana takaisin Vesannolle. Minulla oli kaksi vapaapäivää putkeen töistä, joten ehdin tulla perhettä moikkaamaan nopeasti. Tänään iltapäivällä minulla onkin taas suunta kohti Helsinkiä. Aika pikaviisiitiksihän tämä jäi, varsinkin kun junamatkat kestävät sen viisi tuntia suuntaansa. Nyt vielä täytyy toivoa ettei VR:n lakko vaikuta omaan junamatkaani mitenkään, sillä siinäpä sitten ollaankin lirissä (terveisin huomenna aamuvuoro). Nytkään ei oikeastaan olisi aikaa hirveästi istuskella koneella bloggailemassa, pitäisi pakata. Kauhea ongelma taas, kun pitää yhteen pieneen matkalaukkuun ängetä omaisuutta mahdollisimman paljon. Tahtoisin ottaa himekenkiä, sekä JCn kissakengät, lolivaatteita, muutaman kirjan, läppäri on pakattava, asusteita, vaatteita, muumimukit.... Ja kun kaikki nyt vaan ei mahdu mukaan! Läppäri lähtee, se on for sure, mutta muuten tuskailen kovasti täällä mitä lähtee ja mitkä kamoista joutuvat odottamaan syksyä. Tällainen pikapäivitys tällä kertaa. Kävimme sitten viimeisen päiväni Vesannolla piiiiitkään aikaan kunniaksi syömässä aamupalan rannassa pikkusiskojeni kera. Ei meillä hulppeat tarjoilut olleet ja eipä ruoka olisi säilynytkään tuossa helteessä laiturilla kauaa. Eikä se olisi säilynyt senkään tiimoilta että laiturilla pyöri myös yksi kappale kissoja, joka kovasti yritti auttaa meitä leivänsyönnissäkin.
perjantai 11. heinäkuuta 2014
lauantai 5. heinäkuuta 2014
The Ounce Citycenter with Katka☆
Vapaapäivän kunniaksi lähdettiin Katjan kanssa kaupungille. Päätettiin tsekata Mellunmäen kirppari, joka osoittautui isoksi mutta varsin sotkuiseksi paikaksi. Itselläni oli vielä satakiloa liikaa laukkuja matkassa, joten se hankaloitti myös liikkumista ja tavaroiden penkomista. Ehkä joku päivä hilaan itseni kyseiselle kirppikselle ilman kolmea laukkua tavaraa. Kirppistelyn jälkeen lähdettiin kohti keskustaa, heitin tavarani serkkuni luo (Majailen siis tällä hetkellä toisella puolella Helsinkiä, annoin Katkalle bilerauhan) ja jatkoimme kaupungille. Tuli käytyä syömässä Silvopleessä, tuoksuteltua ihanaa käsirasvaa mitä Katja osti sekä istuskeltua uudessa The Ouncessa, joka sijaitsee Citycenterissä. Pakko sanoa, että on se ~alkuperäinen~ Unssi tunnelmallisempi paikka, mutta eipä sitä oikein kauppakeskukseen tunnelmallisempaa mestaa saakaan. Tuoksu liikkeessä oli tietenkin ihana! Joku päivä kyllä töiden jälkeen varmasti menen rentoutumaan teekupposen ääreen piirustuslehtiön kera. Nyt en itse ostanut mitään, toimin vain Katjan seuraneitinä, kun hän testasi jotain vaaleaa pu'erhia.
Mekko: Liz Lisa, neule ja kaulakoru: Gina Tricot, rusetti: by Cinnamonhusky, sukkikset: Cybershop, kengät: pieces, kenkärusetit: Yumetenbo
Olin laiska ja en tehnyt pohjustusmeikkiä ollenkaan: Ja sain maksaa siitä. Naamani näytti ihan järkyttävältä, joten hyvällä kameralla ei naamakuvia kehdannut edes ottaa ja nämäkin kännykkäkuvat on filttereillä muokattu siedettäviksi. Katja oli niin ihana nukke, täytyy harkita uuden puuterin ostamista. Unsseilun jälkeen kävimme hakemassa minulle kirjastokortin, ja sitten tiemme erkanivat. Minun oli tarkoitus käydä testaamassa Sörnäisten fitness24seven, mutta päätin valita pahemman polun ja hain Punnitse&Säästästä jogurttiparapähkinöitä ja -manteleita ja suuntasin, kuinkas muutenkaan, pelaamaan simssiä.
torstai 3. heinäkuuta 2014
Hiljaiseloa ja muutoksia☆
Mistähän sitä aloittaisi? On nyt ollut luvattoman pitkä tauko bloggaamisessa, mutta syynä on yksinkertaisesti se, ettei minulla ole ollut aikaa. Sain eilen ekaa kertaa istuttua kunnolla koneen ääreen ja vain datistettua. Oli minulla about neljän päivän väli etten tietokoneeseen päässyt koskemaankaan. Taas on käynyt ihan hirmuisesti kaikkea, mutta kuvamateriaalia on säälittävän vähän: En ole yksinkertaisesti ehtinyt valokuvaamaan oikealla kameralla, joten valitettavasti tässä on nyt taas tällaisia kännykkäräpellyksiä hiukan tekstiä piristämässä. Jaarittelut sikseen, alanpa nyt teille kertomaan mitä kaikkea suurta mullistusta elämässäni on nyt viikon sisällä käynyt.
Ihan ykkösenä: Pääsin kouluun!!
En nyt alkanut nimiä sensuroimaan, he ovat antaneet luvat julkaista nimensä netissä joten ehkä täällä bloginkin puolella saan tämän listan julkaista. Eli siis, pääsin DIAKiin opiskelemaan sosionomiksi. Maanantai aamuna oli kyllä jännitys katossa. Aloin katsomaan tuloksia kännykästäni, jonka netti mateli hidastakin hitaammin (Vika oli joko netissä tai sitten sivut olivat kuormittuneita, never know...), ja aloitin kurkkaamalla JAMKin tulokset. En päässyt. Sitten menin Laurean sivuille. Nimeäni ei ollut listassa. Alkoi jo tuossa vaiheessa kuumottamaan, että näinkös tässä nyt sittenkin kävi. Menin sitten kolmantena DIAKin sivuille ja oikeasti, aloin itkemään. Olin niin onnellinen ja helpottunut. Metropolian sivuilla ei sitten ollutkaan nimeäni, mutta enpä oikeastaan jaksanut olla pettynyt, olin vain niin onnellinen DIAK-paikastani. Kun kirje tuli postissa, totesin että olin päässyt reippaalla määrällä pisteitä DIAKiin, mutta se asia, mikä minua hiukan harmistutti oli se, että Metropoliaan pääsyni jäi vain vaivaisesta puolikkaasta pisteestä, ja olenkin varasijalla kaksi.
Koulupaikka on siis nyt varma, ja olen ihan oikeasti oikeasti helpottunut että nyt on varmistunut se että minusta tulee opiskelija. Ja ihanaa kun ihmiset ovat onnellisia puolestani ja jopa ylpeitä minusta. Tuntuu, että vihdoin olen tehnyt jotain pätevää tässä elämässä: Pääsin ensimmäisellä yrittämällä korkeakouluun. Ja se, että jäin vaan puolen pisteen päähän ykköstavoitteestani, ei oikeastaan varsin harmita, vaan olen ihan tyytyväinen siihen.
Sitten vähän ajassa taaksepäin: Viime torstaina täytin vuosia ja viimeinen teinivuoteni pyörähti käyntiin. Mitään juhlistuksia en pitänyt, keskiviikkona serkkuni, setäni ja pappani tulivat kakkukahveille ja siinäpä olikin juhlani.
Naamakuvaa synttäripäivän aatolta. En laittautunut kummemmin, hiukseni laitoin ja naama paljaana. Sain serkultani ja sedältäni aivan ihanan muumimukin synttärilahjaksi, olen ihan muumifani mutta en koskaan raaski itse mukeja ostaa niiden kovan hinnan takia. Siksi omasta varastostanikin löytyy vaivaiset neljä mukia ja ei yhtään lautasta tai kulhoa. Kakkukahvit juotiin tosiaan päivää etukäteen, sillä virallisena syntymäpäivänäni minulla olikin muutto.
Syntymäpäivälahjojani! Ylemmässä kuvassa lahjat perheeltäni, ja alemmassa kuvassa lahjat minulta minulle. Urheilurintsikat ovat olleet jo pitkään ostoslistalla, ja Kuopion Body Actionista sellaiset sattuivat löytymään vain 17 eurolla, kiitos alennusmyyntien. Hetken mielijohteesta ostin myös tuon keltaisen treenitopin, se on niin ihana! Keltainen on kyllä ihan aliarvostettu väri. Ennen kuin hyppäsin yhden suunnan junaan, kävimme perheeni kanssa syömässä intialaisessa ravintolassa herkkulounaan, ja en voi kuin sanoa että intialainen safka ei ole pettänyt vielä koskaan, ja hinta-laatusuhde on oivallinen. Suosittelen siis kaikille lämmöllä ravintola Shalimaria kaikille Kuopiossa liikkuville.
Eli siis, suurin syy hiljaiselooni on ollut muutto. Olen nyt helsinkiläinen. Torstaina suunta kohti Katjan asuntoa kahden valtavan matkalaukun kera. Oli aikamoinen haaste selvitä junasta metroon, metrosta bussiin ja bussista hissittömän kerrostalon ylimpään kerrokseen. Kunnialla kuitenkin selvisin, ja sain itseni kotiutumaan. Asustelen nyt siis ihanaisen Katjan luona tämän kesän, koska oma asuntoni vapautuu vasta syyskuussa. Ja onhan se kivaa kun ei tule yksinasumisen ensishokkia, täälläkin on kissoja ja minecraftia pelaava pikkusisarus. Ylläolevan kuvan piirsin pikkusiskolleni lahjaksi, koska hänelle oli kova pala kun muutin pois. Teki itsellenikin hankalaksi lähteä pois kotoa kun pikkusiskoni parahti vain itkemään. Ensi viikolla kyllä käväisen kotiutumassa parin päivän ajaksi, kun saan vapaata töistä.
Tosiaankin, sain töitä täältä Stadista! Aloitin työt jo perjantaina ja näillä näkymin duuni jatkuu elokuun puoleenväliin, kunnes koulut alkavat. Työpaikka on aivan unelma: Kampissa, ihmisten keskellä. Tulkaa ihmeessä moikkaamaan jos Kamppiin eksytte. Tai älkää sittenkään, olen ihan perseen näköisenä kun en pysty meikkaamaan päivittäin ja työnkuvan takia olen aina perusvaatteissa. Tykkään työstäni, se on ollut todella kivaa ainakin tähän asti.
Nyt olen pikkuhiljaa saanut itseni asettuimaan aloilleen, vaikka onhan tätä myllerrystä. Henkilökohtaisessa elämässänikin on tapahtunut paljon kaikenlaista, ja sitten vielä muutto, työt, helsinkiläistyminen ja opiskelupaikka. Paljon on tosiaan kaikenlaista mikä pitää aivot käynnissä. Kuitenkin, nyt elämä hiukan tasoittuu, ja pystyn toivonmukaan jatkamaan normaalia bloggausta. Olen ollut aktiivinen instagramin ja facebookin puolella, mutta jos jotain akuuttia kysyttävää esimerkiksi tulee, saa ask.fmn kautta ottaa yhteyttä. Minulta onkin tulossa jo pari postausta piakkoin, saa nyt nähdä miten töistäni ehdin blogini pariin! Olen innostunut tässä ohessa taas piirtämään, varsinkin liiduilla, sekä ostin juuri uuden salikortinkin. Kiitoksia jaksamisesta ja nauttikaahan kylmästä ja kolkosta kesästä (Joka iltalehden mukaan taas muka lämpenee...)!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


