Kiire on nyt virallisesti ohi. Olen palannut nyt kotiin pääsykoeviikoltani, ja sen kunniaksi aion nyt tielle vain lörpötellä viimepäivien kuulumisia ja tapahtumia sekalaisten kuvien kera. Tässä postauksessa ei ole mitään pointtia, kuhan vain tosiaan tyhjennän pääni lähes kaikkia ajatuksia myöten. Kuvat ovat myös sekalaisessa järjestyksessä, ne eivät välttämättä edes liity mihinkään mutta tahdon jakaa ne kanssanne. Aloitetaan sitten!
Kuvaa ennen ylioppilasjuhlia, kun imuroin talon läpikotaisin. Sängyn alta saattaa löytyä yllätyksiä...
Palauduin nyt tosiaan pieneltä "loma"reissultani. Lähdin kohti Helsingin sykettä keskiviikkoiltana, ja lauantai aamuna osoitteeksi vaihtui Tampere. Helsinkiin menin Metropolian pääsykokeisiin, ja Tampereelle päätin poiketa moikkaamaan kummitätiäni perheineen. En ole kunnolla ehtinyt heidän luonansa käymään oikein koskaan, koska kuten olen sanonut, junalla matkustaminen on niin kallista, ettei moniin reissuihin ole varaa. Ja yleensä heilun Helsingissä jos Savon ulkopuolelle eksyn. Nyt sitten päätin, että samoilla junalipun hinnoilla voisi poiketa muutaman päivän retkelle vaihteeksi Treelle, tarkemmin sanottuna Lempäälään (Mutta Tampereen puolella oikeastaan tuli pyörittyä joka päivä). Koska asiat on kuitenkin kiva kertoa kronologisessa järjestyksessä, aloitan Stadin "osiosta".
Asu- ja naamakuvaa sairaalakäynnistä. I miss my pink hair ; A ;
Olin valmistautunut pääsykokeisiin kunnolla! Luin kokeisiin hullunkiilto silmissä ja tein ennakkotehtävän tunteella ja jännitin hirmuisesti. Tiesin (ja tiedän) ettei Metropoliaan pääsy ekalla yrittämällä ole kauhean realistista. Tämän vuoden tilastot olivat 600 ensisijaista hakijaa, 290 pääsykokeeseen kutsuttua ja 40 aloituspaikkaa. Olen joo ihan tyytyväinen jo siihen että koekutsu saapui, mutta totta kai tahdon päästä sisään. Noh, heräsin aikaisin aamulla, olin valmistautunut illalla hyvin: Kamppeet pakattuna, reittioppaasta oikeat bussit katsottuna (serkku neuvoi myös) ja eväät päivää varten valmiina. Koe alkoi klo 8, hyppäsin bussiin 7:30. Ja koska minä olen minä ja elämäni ei koskaan voi olla liian helppoa, totesin Kaisaniemessä lähteneeni bussiin väärältä puolelta tietä. Nyt kaikki kaupunkilaiset saa siellä naureskella, mutta tulen paikkakunnalta jossa paikallisliikenteestä ei ole kuultukaan ja ainoa bussi on koulukyyti joka kulkee ja se on silloin aivan sama miltä puolelta tietä lähdet. Siinä sitten seisoin Kaisaniemessä, klo 7:45, hyperventiloin, tärisen ja en edes saa itkettyä. Soitan fiksuna kotiin porukoilleni, että nyt paskoin kaiken, ja vanhempani sitten tietysti käskivät tilata taksin. Siinä sitten paniikissa soittamaan taksia, joka onneksi tuli paikalle ihan minuutissa. Pääsin sitten juuri ja juuri ajoissa koululle (Taksikuski naureskelikin että sullehan jää tässä neljä minuuttia luppoaikaa) ja kokeeseen. Kyllä ärsyttää, jos ja kun saan kuulla kesäkuun lopussa etten päässyt kouluun, maksoi nimittäin tämä koe minulle likemmäs 150€...
Asukuvaa Helsingistä! Serkun ja Suskin kanssa syömään menossa!
Kokeessa nyt ei ollut maailman rennoin fiilis, paniikki oli vieläkin päällä ja paineet kasvoivat kun näki, kuinka moni oli osallistumassa kokeeseen. Jotenkin silloin iski vasten kasvoja se fakta, että tässä huoneessa on nyt ainakin 150 muutakin ihmistä, jotka haluavat tämän koulupaikan yhtä kovaa kuin minä. Tein kuitenkin parhaani, ja haastattelukin sujui mielestäni hyvin. Olisi ihan huippua päästä nyt opiskelemaan, ne tytöt joiden kanssa juttelin ennen haastattelua olivat aivan mahtavia ihmisiä, tulisin kyllä viihtymään heidän seurassaan. Nyt vain odotellaan, en yhtään osaa arvioida millaiset mahdollisuudet meikäläisellä kyseiseen kouluun on päästä. Sen näkee, päätin olla stressaamatta, se ei edistä ainakaan asiaa.
Serkku, meikä ja Suski <3
Kokeen jälkeen minulla olikin päivä vapaana, koska serkkuni lähti töihin iltavuoroon, suuntasin minä erään ystäväni luokse päiväksi. Oli ihana nähdä häntä pitkästä aikaa ja jutella niitä näitä, voi miten rakastankaan ystäviäni! Hänen luotaan sitten menin setäni asunnolle heitä moikkaamaan, ja totta kai hoitokissuani silittelemään. Tykkään kyllä matkustaa julkisilla, niin kauan kun vaan osaan hypätä oikeaan laitokseen. Tuli harrastettua aikamoista maisemamatkailua, kun ystäväni ja setäni eivät aivan metron ja junaradan läheisyydessä asustele. Illaksi meillä serkun ja hänen kavereidensa kanssa oli ohjelmaa, menimme nimittäin Stand uppia kuuntelemaan ja katsomaan. Oli ihan hauskaa, en ole koskaan aiemmin standup-keikoilla ollut, saati sitten baarissakaan kovin usein. Olen vaan vähän tylsää yöseuraa, sillä väsähdän nopeasti ja olen jo puolenyön aikaan lähdössä kotiin...
Kävimme Silvopleessä syömässä iiihanaa kasvisruokaa! Rakastuin!
Tampereellakin oli mukavaa! Kiersin ystäväni kanssa kirppareita, kävimme ikkunaostostelemassa, söimme jäätelöä ja reissun ehdoton kohokohta oli, että kävimme Särkänniemessä! Oli ihan huippua päästää se sisäinen lapsi taas itsestään esille. Maanantai oli muutenkin hyvä päivä huvipuistoilulle, sillä sää oli mitä mainioin ja ihmisiä ei ollut paljon liikkeellä. Kyllähän kyseisen mestan hintataso kauhistutti, sillä viimeksi kun olen Särkänniemessä käynyt, ranneke "täysimittaiselle" oli 27€, ja nyt hinta oli kymmenellä eurolla kivunnut ylöspäin (Ja siihen vielä lisättynä kymmenen euron parkkimaksu... Lompakko kiitti).
Voi sanoa että muutamaa väsymyskohtausta ja pääsykoeaamun sählinkiä lukuun ottamatta oli aivan mahtavat fiilikset! Tiedätte varmaan, juuri sellainen "olen elossa"-tunne. En stressannut tulevaa, en stressannut syömistä... Oli ihanaa oikeasti vain nauttia olemisestaan. Tosiaankin, söin todella hyvin välittämättä kaloreista, varsinkin kun kävimme kasvisravintola Silvopleessä, olin taivaassa! Jos rahaa olisi ollut enemmän (ja vatsassa annoksen jälkeen tilaa... :'D) olisin tutustunut heidän jälkiruokiinsakin, mutta ensi kerralla sitten! Otin nyt tämän anoreksian suhteen itseäni niskasta taas vaihteeksi kiinni. Päätin, että ennen kuin muutan pois kotoa, painoindeksi saa luvan olla sen 18 tai enemmän. Olen jo nyt myöhässä tuosta tavoitteesta, sillä minun piti olla normaalipainoinen toukokuun alkuun mennessä. Vaa'alla tosin en nyt ole käynyt pariin viikkoon, ja nyt on sellainen olo etten haluakaan. Ahdistaahan se tajuta että kyllä tässä on lihottu, ja siksi en tahdo lisätä ahdistusta näkemällä mustaa valkoisella. Helpompi antaa vain asian olla ja keskittyä kaikkeen muuhun, kuten vaikka tällä hetkellä kotona olevaan remonttiin, maalaamiseen, musiikkiin, Täydellisiin naisiin, lenkkeilyyn ja jääkaapissa iltapäiväteehetkeä odottavaan juustokakkuun. Elämä kun vaan on niin paljon muutakin kuin paino ja vyötärönympärys.
Olen myös ahkeraan suunnitellut ensi lukuvuotta ja syksyä. Olen jo ehtinyt pyörittää monenlaisia ideoita, joista kyllä suurin osa on torppautunut, syynä raha. Kaikista parastahan se totta kai olisi, jos pääsisin kouluun nyt ensi yrittämällä. Olen siis hakenut Metropoliaan, DIAKkiin, Laureaan ja JAMKkiin, ja nyt sitten jännitetään tosiaan tuloksia. Tiedän sen että meikä ei ole hakenut niihin maailman helpoimmiten päästäviin kouluihin, ja suoraan sanottuna niihin en halunnut hakeakaan. Olen täysin varautunut siihen faktaan, etten pääse mihinkään vielä tänävuonna, mutta pettymyshän se silti on, jos ja kun näkee että oma nimi puuttuu listoilta. Siksi olenkin aktiivisesti pyörittänyt erilaisia vaihtoehtoja välivuodelle. Varmaa on se, että Helsinkiin muutan. Olen miettinyt avointa yliopistoa, Helsinki Desing Schoolia sun muita, jotka ovat kaatuneet sitten opiskelun kalleuteen, ja itse olen kauhean lainakammoinen ihminen. En tahdo edes opintolainaa alkaa nostamaan, ellei ole viimeinen pakko. Olin jo lähdössä myös Au pairiksi, mutta tällä mielenterveydellä se ei ollut ideoista parhain. Näillä näkymin realistisin suunnitelma on se, että suunnistan kuukaudeksi reppureissaamaan Thaimaaseen, ja syyskuuksi muutan Helsinkiin ja aloitan vapaaehtoistyön, jollei ihan virallista työpaikkaa vapaudu.
Särkänniemen akvaariossa~
Sellaistapa tässä pinnalla. Olen ollut taas ihme inspiraation vallassa, ja visioinut kaikkea mitä voisin maalata ja/tai piirtää. Ostoslistalla onkin lisää maaleja ja paremmat puuvärit ja lisää lyijykyniä. Toivottavasti teidän kesät ovat alkaneet hyvin! Yritän taas pian palailla tähän perinteiseen bloggaamisen tahtiin, kun nyt ensiksi hiukan toivun tästä reissusta.
