Voi että tämän postauksen teon kanssa oli hermot tiukilla. Kuvien siirtelyä koneelta toiselle ja muokkaaminenkin oli ikuisuusprojekti; Adobe photoshop (ei vastaa), Paint (ei vastaa), Blogger: Tuuli Maria (ei vastaa)... Ja lista vaan jatkuu. Koneeni vetelee viimeisiään, ei voi mitään, mutta uutta en haluaisi hommata koska tämä nyt vaan on niin hyvä käyttää jos tämä ei tökkisi. Ikää tällä laitoksella kyllä on, 2011 tämän itselleni sain. Kait elänyt jo yli keskimääräisen läppäri-iän.
Nyt on siis vuorossa postausta meidän lomamatkasta. Jaan tämän tosiaan osiin, sillä jo tässä postauksessa oleva kuvamäärä on äärirajoilla. Edetään kronologisessa järjestyksessä, ja tässä postauksessa kerron ekasta kohteesta, Milanosta, ja siirtymisestä Venetsiaan ja laivalle.
Oli tosi jännää, lensin elämäni ensimmäisen kerran bisnesluokassa. Poikaystäväni oli päättänyt hommata korotuksen kesäloman kunniaksi.
"Otetaan vaan yksi pullo niin ei näytetä niin juopoilta!", viisaita sanoja häneltä.
Tosin kyllä poikaystäväni otti ilon irti ja tilasi drinkkejä meille, kuvassa gin tonic ja oma kossukola, joka kyllä jäi juomatta. En siis tykkää alkoholista juurikaan, on vain hyvin harvoja juomia joista tykkään (ja nekin on niitä ylisokerisia drinkkejä, joista ei maista mitään muuta kuin nimenomaan sen sokerin). Ei se meininki kuitenkaan hurjan sivistynyttä tuolla bisnesluokassa ollut, kummasti alkoi desibelit nousemaan lennon loppua kohden monella...
Kärsin psorista ja atooppisesta ihosta koko loman, joka oli kyllä ikävää. Samppanjapullo pääsi hyötykäyttöön kun se viilensi niin hyvin... Ja sitten tietenkin, kukapa ei lentokoneruokaa kuvaisi. Oma vegaanisafkani. Loungessa tuli kuitenkin mätystettyä kuin viimeistä päivää, ettei se nälkä kyllä pahemmin vaivannut siinä puoli tuntia lennon lähdön aikana.
Sittenpä saavuttiin Milanoon. Suoraan sanottuna Milano oli pettymys. Odotin suurta ja hienoa muotikaupunkia jossa olisi paljon kauppoja ja liikkeitä yms, mutta todellisuudessa Milanossa oli tosi likaista ja hankala liikkua. Vitutusta lisäsi myös turistihinnat, eli se mikä hintalapussa/menussa lukee, ei koska kuin vain paikallisia. Ymmärrän tällaisen jossain kehitysmaassa, missa tulotaso on huomattavasti pienempi, mutta en Italiassa jossa nyt mitään suurta hätää ei ole. Kuumuus myös vähän verotti matkakokemusta, ei ole minua luotu 36C helteisiin.
Perusmeininkiä. Tältä näyttäisi jos minulla olisi ajokortti...
Se ainoa fiini kohta Milanossa. Käveltiin tuokin paikka vain pikaisesti läpi, ei kummallakaan ollut mitään asiaa noihin liikkeisiin tällä kertaa. Sanon nyt heti ennenkuin joku tulee kommenttiboksiin anonyyminä käsittämään asioita väärin, että ei, en oleta että joka valtion/kaupungin tulisi olla luksusmerkkien liikkeitä täynnä ja viimeistä silausta myöten kiiltävä ja only for rich people, mutta Milano nyt vain antoi itsestään minulle hyvin likaisen ja ahdistavan kuvan.
Kuumuus vaivasi kyllä ihan koko ajan, ja pakko oli päästä juomaan jotain kylmää. Oli tyhmää, ettei vesi/limsapullot olleet kaupoissa välttämättä kylmässä. Yritettiin viimeiseen asti välttää turistiset kahvilat/ravintolat, mutta akuutin janon iskiessä oli vain pakko päästä pian juomaan. Mentiinkin sitten tuon ylläesitellyn paikan läheisyydessä olleeseen kahvilaan ja tilattiin juominkia. Oli ihan hauskaa, että tuollaiset pienet naposteltavat sisältyivät juomien hintaan. Tosin, kuvitelkaa vaan tekeekö kauhealla helteellä ja hirveässä janossa mieli syödä sipsiä ja oliiveita? Oma juomani oli jotain mansikka-vesimeloni"smoothieta". En oikein vieläkään tiedä tykkäsinkö juomasta, vesimeloni maistuu kyllä kiinteänä paremmalta.
Sivummalta Milanoa löytyi myös söpöjä kauppoja, kuten tämä minkä ikkunat olivat täynnä vaaleanpunaisia ja blingaavia Hello Kittyjä. Samalla alueella oli myös MOSCHINOn liike. Ja voi että sinne ei olisi pitänyt mennä! Löysin sieltä aivan _täydelliset_ kengät, jotka kaivelevat hiukan vieläkin. Ainoa syy miksi ne jäivät liikkeeseen, oli se että hintalappua koristi 800€ summa.
Jotenkin se kauhea helle vei ruokahalun aivan täysin. Sitten kävi niin, että kamala nälkä iski aivan yht'äkkiä, ja sitten olikin jo päänsärky ja paha olo. Kuten mainittua, emme halunneet turistipaikkoihin mennä, eikä huvittanut maksaa paljoa safkasta. Kävelimme taas sivummalle ja löysimme erään kiinalaisen ravintolan, jossa annoshinnat olivat 3-4€! Tilattiin sitten tuollainen random käärylelautanen alkupaloiksi ja pääruuaksi otin seafood-nuudeleita ja poikaystäväni udonia. Hyvää oli, mutta enpähän taas tajunnut että simpukat tulevat kuorineen päivineen :'D
Näkymää hotellin aulan ikkunasta.
Kuvia hotelliaamiaiselta. En saanut valitettavasti hyvepuolta kuvattua, sillä siinä oli jatkuvasti paljon porukkaa. Alimmaisena sitten minun osaltani hyvin kaunisteltu aamiaislautanen. Todellisuudessa santsin kerran jos toisenkin...
Matka jatkui junalla Milanosta Venetsiaan. Tähänkin suhtauduin jo hyvin skeptisellä asentaalla, että päästäänköhän perille sitten saman vuorokauden nimissä. Mutta junahan oli ajallaan, ja vieläpä ilmastoitu!
Venetsia antoi itsestään paljon miellyttävämmän ensivaikutelman. Kuumaa oli taas ja ei paljon tehnyt mieli laittautua. Nyt emme siis viettäneet aikaa Venetsiassa muutakuin sen verran että siirryimme asemalta satamaan. Matka oli sopiva käveltäväksi, vaikka siinä helteessä jo se parin kilometrin matka oli aika tuskaista.
Se tunne kun pääset siitä tukahduttavasta ilmasta laivan viileyteen. Tuollaiselta se hytti sitten näytti, jossa viikon vietimme. Eipä se kauhean siistinä pysynyt pitkään, kun ollaan kumpikin tällaisia levittäytymisen maailmanmestareita. Ikkunallinen hytti oli kyllä todella kiva, pystyi aina kyttäämään maisemoisia heti aamulla herätessään. Reittimme oli siis Venetsia- Dubrovnik (Kroatia)- Kusadasi (Turkki)- Santorini (Kreikka)-Katakolon (Kreikka)-Venetsia.
Huimat ostokseni Italiasta! As I said, ei kyseessä ollut mikään shoppailureissu, ja siitä pidin kiinni ;)
Siitä se reissu sitten alkoikin! Heti seuraavana päivänä saavuimmekin Dubrovnikiin, jossa oli melkein koko päivä aikaa. Siitä sitten seuraavassa postauksessa! Yritän pitää kuvien määrän inhimillisenä per postaus. En oikein osaa päättää onko tämä kivaa vai kamalaa että kirjoitettavaa on nyt niiin paljon! Pysyypähän tämäkin blogi aktiivisena.
