*:･ﾟ✧Laukkuvihaa ja rakkautta✧･ﾟ:*

Vähän erikoisempaa syvällistä aihetta tähän väliin. Nimittäin näistä laukuista, jotka paljon puhuttavat ihmisiä. Enkä puhu nyt vain itsestäni tietenkään, vaan laajemmalla skaalalla. Olen tässä bloggaajauran aikana saanut huomata, että yksi isoimmista triggereistä blogien lukijakunnalle on merkkilaukut. Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, ja mitä se minun mielestäni onkin. Koko laukku-uskonto on aika erikoinen ilmiö, ja siksi koenkin että sitä pitää avata, kun itse olen tavallaan osallisena tässä. 

Olen monesti sanonut, etten vielä pari vuotta sitten tykännyt merkkilaukuista yhtään. Ne olivat rumia, tyhmä sijoitus ja sillä rahalla saa vaikka ja mitä muuta kivaa. Kuitenkin, sen sijaan että minulla olisi kusi noussut päähän siitä, että yllättäen on paljon rahaa käytössä, oliko porukka miettinyt sitä että minun tyylini muuttui kuitenkin aika huomattavasti tässä Helsinkiin muuton aikana? On se totta, että elintaso parani kun muutin yhteen nykyisen aviomieheni kanssa (sitä ennen asuin yksin, oli kallis vuokra, kustansin itse kaikki syömiset, hygieniatuotteet, liikkumiset... ) ja sain töitä koulun ohelle. En ala tässä raha-asioita avaamaan enempää, sillä kuten matkapostauksessakin sanoin, en jaksa sitä pulujen kanssa shakinpeluuta tästä asiasta, kun porukka ei ole tyytyväinen _ikinä_. Nykyisinkään en tykkää läheskään kaikista merkkijutuista, enkä osta laukkuja koskaan siksi, kun "ne nyt vaan on merkkiä". Nykyisistä trendaavista veskoista, esimerkiksi Louis Vuittonin keepall ja se pikkureppu ovat ihan täysin turhia ja rumia laukkuja, sekä se Guccin laukku joka on myös useammallakin bloggaajalla näkynyt, on kamala. En ostaisi niitä siksi koska ne on arvokkaita ja ne on merkkiä. Tykkään siroista ja kauniista ja eleganteista laukuista, jotka ovat myös käytännöllisiä. On Chanelillakin sellaisia tekeleitä joita nyt en vaan ostaisi, vaikka puoli-ilmaiseksi saisin.

Koen itse niin, että jokainen työntäköön massinsa minne työntää. Eipä kenenkään jatkuvaa ulkona syömistä, henkilöautolla liikkumista tai luomuruokaostoksia kritisoida. Kallista lystiähän sekin on pidemmän päälle. Minua ei myöskään kiinnosta se, onko bloggaaja x saanut pohjattoman näköisen omaisuutensa ostaa laukkuja työstä, perinnöstä, mieheltä, poikaystävältä, salarakkaalta, seksin myymisellä tai vaikka lainalla. Minulta tämä ei ole pois. Siinä vaiheessa jos bloggaaja x varastaa minun luottokortin ja lähtee sillä Espalle ostoksille, siinä vaiheessa laukkujen määrä vasta alkaa minua kaihertamaan. Muutoin, en vaan käsitä sitä kuohuntaa mitä ihan joka ikinen useamman lukijan blogin pitäjä saa ostoksistaan, ja ne ostokset ovat nimenomaan laukkuja. Jos shoppaa Iittalan astioita tai Vepsäläisen huonekaluja, tämä harvemmin ketään järisyttää. En tiedä johtuuko se siitä, että ihmisillä ei ole tietoa siitä mitä uusi Mersu maksaa tai mitä Iittalan koko kylän kattava astiasto kustantaa, jolloin siitä ei voida alkaa meuhkaamaan, siinä missä Chanelin hinta tiedetään: SE ON KALLIS!

Sama itselläni on näiden laukkujen suhteen, niin kuin matkojenkin; Jos marssisin liikkeeseen ostamaan uutena kaikki laukut jota minulla on, olisi minulla niitä ehkä... yksi? Korkeintaan kaksi. Chaneleita ei yhtään. Ihan jo siksi että useampi tuhat yhteen laukkuun olisi aika suolainen sijoitus, ja sitä en raaskisi tehdä vaikka rahaa olisikin. Jos joku niin tekee niin so what. Tavallaan yritän ymmärtää kateutta, sillä itselläkin on niitä kateudenpistoja aina silloin tällöin. Erona on se että  harvemmin kateuteni kohdistuu mihinkään maalliseen ja rahalla saatavaan. Rahan eteen voi tehdä duunia ja muuttaa asiaa siten (joo, ennenkuin kukaan tulee sanomaan, niin tiedän että on pitkäaikaistyöttömiä, tiedän itse ettei töitä saa helposti todellakaan ja osa on joutunut jäämään eläkkeelle tai pitkälle sairauslomalle erinäisten ongelmien vuoksi. Joten lähinnä viittaan jo tällä hetkellä työelämässä oleviin ihmisiin). Ja faktahan se on, että joku on tässä maailmassa aina kauniimpi, rikkaampi, viisaampi, omistaa isomman talon, kauniimman vaimon/komeamman miehen, paremman koulutuksen... Jos kaikelle alkaisi kateutumaan niin elämä olisi ihan superkurjaa. Itse tykkään seurata instagramissa kunnon rikkaiden ihmisten elämää. Se on ihan viihdyttävää ja antaa tilaa haaveilla. Minusta tuollaiset asiat pitäisi vaan kääntää voimaannuttaviksi tekijöiksi, ei kuluttaviksi.

Another side, en minäkään ymmärrä sitä laukut-on-uskonto -meininkiä, mikä monella myös tuntuu olevan. Sitä ihme elitismiä mikä syntyy siitä, että sattuu olemaan rahaa ostella kalliita laukkuja. Varallisuus ja joku laukkujen määrä, ei tee kenestäkään parempaa kuin toisesta. Minä en ole sen parempi ihminen nyt kuin kolme vuotta sitten, ainakaan laukkujen takia. Varmaan olen henkisesti kasvanut ja älykkyysosamäärä toivonmukaan noussut edes hiukan, mutta as I said ei laukkujen ansioista ainakaan. Joissain ryhmissä on niin selkeästi havaittavissa sitä, että mitä enemmän on rahaa työntää merkkivaatteisiin/tuotteisiin, sitä mahtavampi olet ihmisenä. Kuitenkaan varakkuutta ei aina nää päällepäin, ja kaikki rikkaat ihmiset eivät ostele merkkilaukkuja. Voi varakkaankin ihmisen intressit olla jossain aivan muualla. Merkkilaukut eivät myöskään tee ihmisestä automaattisesti rikasta, kun voi ne rahat olla tullut pitkällisestä säästämisestäkin. Sama juttu näihin liittyen kuin tuohon matkailuun, että kyllä minua korpeaa jonkun verran jos joku töräyttää että miten sulla oli taas varaa ostaa tommonen? Mä en kyl ikinä laittas laukkuun noin paljon rahaa. No ok, ei tarvitsekaan. Minä en laittaisi niin paljon rahaa baareissa notkumiseen ja autolla ympäri kyliä ajamiseen. Mutta minä en siitä paljon ulkona viihtyvälle mene päätäni aukomaan. 

Toivottavasti tajusitte pointin mitä ajan takaa! Minusta on tyhmää että muutamia Suomen suosituimpia bloggaajia arvostellaan heidän laukkukokoelmistaan. Ei siinä ole mitään väärää, ja en vaan ymmärrä miksi niin monen mieli pahoittuu niinkin vähäpätöisestä asiasta kuin joku laukku?