*:･ﾟ✧Mutkun oon oikeesti kokoo XS...✧･ﾟ:*

On se kun aina alkaa miettimään asioita, ihan tyhjästä. Tänäänkin kävin lenkillä, heitin treenitopin päälle fleecehupparin ja fleecehupparin päälle vielä toppatakin, ja huppu niin syvälle päähän kun vaan uppoaa. Kurkkasin itseäni peilistä, ja vielä kun kuulokkeet oli tungettu päähän huppujen alle niin olinhan aika massiivisen kokoinen ilmestys. Ei siinä mitään, vaatteet oli mukavat päällä ja onneksi vuorasinkin itseni vaatekerroilla, sillä pahuksen kylmähän ulkona oli. Nykyisessä asunnossamme kun vielä on lämpömittarikin, voi kun sitä oppisi katsomaankin ennen uloslähtöä. 

No joo siis, siinä lenkkiä heittäessäni aloin vaan pohtimaan, miten paljon mukavammilta väljät vaatteet tuntuu päällä, kuin kireät. Tai jos kiristää niin materiaalin pitää olla joustavaa, silloin kiristysfiiliskin vielä menee. Ja aasinsiltoja rakentui päässä tiuhaa tahtia, ja aloin pohtimaan sitä, miten naurettavaa se on kun ihmiset huijaa itseään (ja muita) ostamalla liian pieniä vaatteita itselleen. Vaan sen takia koska onhan se nyt herranen aika noloa ostaa M kokoinen vaate kaupasta.

Voi olla että olen vähän jäävi puhumaan asiasta, sillä itselleni menee ihan aikuisten oikeasti S-koko päälle. Päätin nyt kuitenkin avata asiasta suuni, sillä minullakin on tämä sama kriisi käytynä, ja sorrun tähän yhä edelleen. Anoreksiaa sairastaessani kuihdutin itseni ihan olemattomiin, ja oikeastaan totuinkin siihen, että kauppojen pienimmätkin vaatteet olivat minulle löysiä, ja totta kai sairas pääni nautti siitä (Toisaalta taas, liian löysät vaatteet päällä saivat minut näkemään itseni läskinä -> kierre oli valmis). Parantumisen myötä painoa tuli lisää, ja en enää ollut sellainen luu+nahka päällä -kyhäelmä, ja sitä myöten ne vaatteet jotka päällä roikkuivat muuttuivat sopivan kokoisiksi, ja ajan kanssa kävivät pieniksi. Ja eihän se hyvältä tuntunut, ja harmittaa välillä vieläkin.

Minun on siis ajan kanssa täytynyt hyväksyä se, etten enää ole kokoa XS. Paidoissa ja topeissa XS menee yhä, ei kuitenkaan ihan aina. Muutamissa leggingseissä myös pienin koko menee, mutta vaatteita on pakko sovittaa. Ja voi sitä pahaa mieltä ja kiukkua mikä syntyy siitä, kun XS kokoinen vaate ei mene päälle, ja vielä enemmän pää räjähtää jos S-kokokin kiristää. Myönnän, että kerran kun käytiin mieheni kanssa shoppailemassa, sain monentunnin mökötyskohtauksen siitä, ettei pienimmät vaatekoot menneetkään päälleni. Christian löysi mielestään hyvännäköiset housut New Yorkerista, ja halusi että sovittaisin niitä. Otin koot XS ja S, ja eihän ne päälle menneet. Christian kysyi, hakeeko isompaa kokoa, mutta siinä vaiheessa olin jo maani myynyt ja mökötin ja halusin vain lähteä kotiin. Syömässäkin oli tarkoitus käydä mutta eihän se enää minulle käynyt päinsä kun mä oon niin läski ettei mene edes housut jalkaan yhyy. 

En oikeasti tajua sitä, miksi kokoa pitää kaunistella. Oikeastaan enemmän ymmärrykseeni ei mahdu se, miksi naisten pitää keskenään edes vaatekokoja vertailla? Kenelle se kuuluu, onko mekko edellisessä postauksessa kokoa 32 tai 42? Siinä vaiheessa vasta, jos lähden kolttua eteenpäin myymään, on koko ihan relevantti tieto. Se, mitä vaatekokoa käyttää, ei ole jälleen mikään hyvyyden mittari. Se kokokin kun on ihan oikeasti ruumiinrakenteestakin riippuvainen; Esimerkiksi ei-joustavasta materiaalista tehdyt mekot ovat itselleni haastavia nimenomaan leveän rintakehäni takia, ja luista on vaikea laihduttaa, viisastelijoille etukäteen tiedoksi. Meidän jokaisen pitäisi oppia olemaan välittämättä tällaisista asioista, ja tajuta se, että jos joku edes lähtee kysymään mitä kokoa on (tai kuinkapaljon painaa), niin jättää vastaamatta. 

Kaikista karuinta kuitenkin on ehkä se itselleen valehtelu. Minulla on paljon mukavampikin olo oikeankokoisissa vaatteissa. Olen ihan muutama kuukausi sittenkin väkisin ostanut pienimmän koon mitä kaupasta löytyy, ja kotona sitten onkin harmittanut, kun kiristää ja näyttää kamalalta; Ja tämä varsinkin ruokkii sitä vielä päässä kummittelenaa anoreksiamörköä. Kun kiltisto ostaa sen oman oikean kokonsa, vaatteet näyttää hyvältä päällä ja tuntuu myös siltä: Eikä sitä kokoa edes tule muisteltua. Ja ihan sitten maallisesti ajateltuna, harmittaahan se hukkaanheitetty raha. Meikälläkin muutama paita josta on kynsitty jo laput irti mutta päälle paitoja en saa koska jo kaula-aukkokin on niin tiukka.

Jälleen pitää pistää disclaimer siitä, että todellakaan ei ole tarkoitus mollata minkään kokoisia ihmisiä, eikä tätä tekstiä nyt ole osoitettu kenellekään. Kaikki tämä vain syntyi siinä vaatekerrastoihin änkeytyessä. Vaatekootkin kun nyt ovat vain numeroita pesulapussa. En ole koskaan ollut kiinnostunut siitä, minkäkokoisia vaatteita tuttavapiirini ostaa. Minua ei kiinnosta edes pahimman vihamieheni vaatekoko, sillä mitä väliä sillä on? Ihme kyllä, vaatekokoani ei ole blogissani kukaan taivastellut, painoa ja painoindeksiä on arvailtu, mutta voisin nyt tässä laskea vaatekoonkin siihen samaan settiin. Tähänkin vois heittää sen perinteisen peace and loven <3 Tarkoituksena oli saada jokainen joka tätä itselleen valehtelua harrastaa miettimään, kummalla aiheuttaa itselleen enemmän pahaa. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että liian pienien vaatteiden väkisin osto on myrkyllisempää kuin sopivan koon ostaminen. Ja kenenkään ei pidä miettiä olevansa liian iso! Taikka liian pienikään.

Herättikö postaus mielipiteitä? Keskustelua olisi ihana jatkaa kanssanne, kommentoikaahan alle mielipiteitä aiheesta!