*:･ﾟ✧Keskusta-asuminen versus nykyinen✧･ﾟ:*

Haha en keksinyt yhtään mitä sanaa käyttää tästä nykyisestä asuinalueestamme. Eikai tämä mitään lähiötä ole, vai onko? No anyways, nyt on mennyt jo puolitoista vuotta siitä, kun muutimme Helsingin keskustasta tänne Pohois-Helsinkiin. Olen ollut aika hiljaa somessa siitä, missä nykyisin asumme, sillä noin vuosi sitten juuri oli todella hankalaa blogin kanssa kun eräs katkeroitunut rouva päätti tehdä elämästämme helvettiä, ja intoutui sitten jakelemaan osoitteitamme ja työpaikkojamme netissä. Päätettiin mieheni kanssa olla ihan hiljaa, sillä asumme rauhallisella alueella omakoti- ja rivitaloineen. Versus sitten entinen Merihaka, missä jo samassa kerrostalossa oli 160 asuntoa ja näitä kerrostaloja seitsemän kipaletta, niin siinä on se häiriköintikin jo vähän vaikeampaa :'D 

Sellaista perus vastakkainasettelupostausta on tosi hankalaa tehdä, sillä ollaan todellakin viihdytty täällä. Kun kävin keskustassa töissä, ainoa miinus tuli siitä, että suoraan sanottuna vitutti puolenyön jälkeen perjantai-iltaisin seistä puolituntia rautatieasemalla ihmettelemässä että milloinkohan sitä juna tai bussi tulee että pääsisi kotiinkin. Merihaassa sitä vain käveli keskustaan ja takaisin. Myös matkakorttikuluissa säästi, kun sitä matkakorttia ei välttämättä tarvinnut ollenkaan. Nyt tuskailen kun maksan seutulippua (Työpaikka Vantaan puolella) ja revin hiuksia päästäni mitä kyseinen kortti tuleekaan maksamaan kun en enää tätä opiskelija-alennusta siihen saa. 

Kuten sanottua, ollaan viihdytty täällä hurjan hyvin. On hauskaa, että Helsingissäkin on mahdollista tällainen hyvää pataa naapureiden kanssa olo, ja me ollaan meidän naapurin kanssa jo vaihdettu puhelinnumeroita ja pidetty avaimia, että kun ollaan vuorotellen reissuissa. Minun maalaissieluni on täällä kuin kotonaan, kun metsää ja luontoa on lähellä, oli todella ihanaa lähteä kesällä kävelemään oikein pitkää lenkkiä, kun sitä olikin ihan yllättäen keskellä metsää  eikä kerrostalon kerrostaloa näkyvissä. Ja ihan jo vain se pikkujuttu, että lintujen laulu kuuluu aamuisin on minusta ihanaa. Kun sitten vertaa että keskustassa kuului vain mökää ja autojen ääntä. Kuitenkin keskustaan pääsee ihan hujauksessa, bussillakin linjojen uudistumisen jälkeen puolessa tunnnissa sekä junalla nopeammin. Sitten Vantaa ja Jumbon kauppakeskuskin ovat ihan lähellä, että jos ei keskustaan jaksa asioimaan lähteä, voi sitä sitten sujahtaa autolla parissa minuutissa Vantaan puolelle. 

Mitä itse asuntoon tulee: Merihaan kämppä oli symppis. Tykkäsin siitä, mutta kokoajan minulla oli kuitenkin olo, että asun mieheni kämpässä. Nyt, on vain meidän koti, joka on meidän molempien. Ja on se nyt huvittavaa että 50 neliön asunto keskustassa maksaa saman verran kuin upouusi puolet isompi kämppä Helsingin laitamilla. Olen kaikinpuolin tyytyväinen ja niin on miehenikin siihen, että löydettiin tämä koti. Kyllä sitä asuntokaupoilla vaan siihen ensifiilikseen kannattaa luottaa. Jo heti kun lähdettiin tältä asunnolta, me mietittiin että pitäisikö sittenkin kääntyä takaisin ja tehdä tarjous. Muista asunnoista ihan samanlaista fiilistä ei tullut (yhdestä melkein, koska rivitalo ja takka!). 

Se on varmaa että tältä alueelta me ei lähdetä. Tänne sitä on jo kotiuduttu😊Keskusta-asuminen oli kiva juttu kokeilla, mutten voisi kuvitella asuvani lopunikääni ytimessä.