*:･ﾟ✧Maid café: Worth of going?✧･ﾟ:*

Vaikka Japanissa ollaankin jo useampaan otteeseen visiteerattu, ei meidokahviloihin, eli Maid Caféhen olla vielä kertaakaan menty. Tai no, oikeastaan kävimme Little TGV:ssä, joka oli junateemainen maidcafé, mutta se nyt olikin jo ihan omissa sfääreissään eikä sellainen perinteinen maidcafé, mikä ensimmäisenä tulee mieleen kun maidcaféista puhutaan. Nyt rankkasateen yllättäessä, päätettiin että nyt mennään ja testataan, kun Shibuyassa aivan lähettyvillä oli Maidreaming-kahvila. Mikä siis meidocafé on?

Maid cafét ovat kahviloita, joissa on työntekijöinä nuoria naisia/tyttöjä, jotka sitten passaavat asiakkaita (pääsääntöisesti miehiä). Turisteille meidokahvilat ovat aika suosittuja kohteita, ja monet meidokahvilat ovat myös tiiviisti kaikkiin idoliryhmiin kytköksissä. 

Maidreamingiin oli sisäänpääsymaksu, joka oli 500 jeniä (n 4 euroa) per naama. Yleinen ohjeläpyskä löytyi englanniksi, mutta muuten työntekijätkin puhuivat "Thank juu":n lisäksi vain japania. Vaikka itse asioinkin japaniksi työntekijöiden kanssa, saimme me selkeästi turisteille tarkoitetun menun: Lista oli enkuksi, mutta paljon suppeampi kuin mitä naapuripöytien poikamiehillä näytti olevan. Lisäksi listalla oli tarjolla souvenir package, johon kuului juoma, jälkkäri, valokuva jonkun meidon kanssa sekä matkamuisto. Paketti kustansi 2090 jeniä, ja me sitten otimme sen.

Meidokahvilat ovat eettisyydeltään vähän niin ja näin. Maidreamingiin uskalsi mennä kun kyseessä kuitenkin oli iso ketju. Mutta sanotaan se nyt suoraan: Aikamoisia runkkuluoliahan ne oli. Söpöjä palvelijatyttöjä, jotka ovat niiiiiiiin innoissaan vanhoista äijistä jotka kieli pitkällä katselee kun nämä pupunkorvapäiset meidot vatkaavat cocktailia. Tiukat säännöt meidokahviloissa kuitenkin on: Ei saa kuvata (muutakuin annoksia), eikä niin että muut asiakkaat/työntekijät näkyvät kuvissa. Työntekijöihin ei myöskään saa koskea. Ja sitä sääntöä kyllä rikottiin: Työntekijöitä yritettiin halailla, hameenhelmoja nosteltiin.... Tosi ikävää meininkiä. Ja voin vaan kuvitella mitä se touhu on illan viimeisinä tunteina, kun äijät ovat siellä istuneet drinksuja ja olutta nautiskelemassa useamman tunnin. No joo, jos unohtaa tämä aspektin niin olihan se vähän kiusallista näin suomalaisen syrjäytyjän silmin. Aina kun tuli juoma/annos/lahja, piti tanssia ja laulaa joku värssy. Muutamia kuvia onkin Christianista silmät selällään, kun joutui raukka pupunkorvat päässä tekemään meidotytön kanssa sydämiä käsillään ennen kuin sai kaljansa :D Ja jopa vapaamieliselle minulle oli vähän hölmön tuntuista vetää jotain "doki doki"-tanssia jonkun jätskiannoksen eteen. :D Mutta kokemuksia, kokemuksia!  Jätskiannokset olivat söpöjä ja hyviä, ja saatiin matkamuistoiksi tuollaiset avaimenperät sekä kuvat, jotka tytöt sitten koristelivat meille. Tuossa ne nyt on jääkaapin ovessa sitten purikurien vieressä.

Eli siis, kannattaako noihin paikkoihin mennä? Meille riitti tämä yksi kokemus ihan vallan mainiosti. Ei kumpikaan oikein olla sellaisia heittäytyjiä, että tosiaan voisimme alkaa vetämään moemoe kyuu kyuu-showta ihan täysillä, ja että tarvittaisiin sellaista nuoleskelua mitä siellä oli. Tuli vähän kiusaantunut olo jo siitä nöyristelystä, kumartelusta, kiittelystä ja palvonnasta. Söpöilymeininkiä oli, taustalla soi sellainen jpoppi sekä oli animehahmoa ja rusettia ja pupua ja muuta söpöä taustalla. Kokemuksena ihan jees ja kiva, muttei jäänyt fiilistä, että pakko päästä uudelleen ja heti. Lisäksi Japanissa on vaikka minkälaista ihanaa teemakahvilaa ja muuta vastaavaa, missä saa "olla rauhassa" ja saa sen esteettisen kokemuksen siinä samalla.