Käytiin asukuvailemassa yksi ilta keskustassa ennen syömään menoa, ja oli taas niin törkeän huonot asukuvailufiilikset, ja mieli oli maassa ja muutenkin ärsytti. Sitten katsoin kuvia koneelta ja ajattelin että ei taivas, näytänpä lihavalta. En voi julkaista näitä kun tuon hameen kanssa näytän tosi läskiltä ja kohta varmaan joku kysyy mukahauskasti että jokos on pullat uunissa vai miksi vyötärölle on tullut leveyttä. Unohtamatta näitä hauskoja "Kiva kun oot saanut painoa lisää"-kommentteja. En varmana julkaise näitä kuvia ja mökötän koko illan kun meni laittautuminen ihan hukkaan.
Sitten menin interwebsiin ja aloin selaamaan keskusteluja erinäisiltä keskustelupalstoilta ja facebookryhmistä. Kuinka taivasteltiin sitä ettei bloggaajalle x sovi tietyt vaatteet koska ne saa näyttämään leveältä ja muutenkin naisten tekstejä siitä kuinka näytetään niin läskeiltä jne jne.
Mikä siinä lihavuudessa/leveydessä/isokokoisuudessa nyt on niin pahaa? Aloitan nyt siitä, että päätin julkaista nämä asukuvat, koska tykkäsin itse asusta. Tuo paita on jäänyt ihan liian vähälle huomiolle ja jotta asusta ei liian juhlava tullut, laitoin tuon mustan hameen kaveriksi. Mustan hameen vyötärökaitale on aika paksu ja ilman alushametta helma lörähtää suoraan alaspäin, sekä offshoulders-malli korostaa varmaan leveitä hartijoitani, en ole mikään sirorakenteinen luustoltani. Silti, tykkäsin asusta, vaikkei se ehkä juuri omia muotoja imartele ihan sataprosenttisesti. Tiedän myös sen, että vaatteiden alla olen ihan samankokoinen kuin vaikka olisin iskenyt sen ihoa myötäileväisimmän makkarakuorivaatteen. En muutu ylipainoiseksi vaikka tosiaan pistäisin hyvinkin leventävät vaatteet päälleni.
Omaa epävarmuuttani enemmän minua kuitenkin alkoi ärsyttää se "läskiviha", joka paistaa läpi kommentista jos toisestakin. Ihan oikeasti, surullista että fatshamingia näkee niin laajalti ja monessa paikkaa. Me normaalipainoiset ja hoikat naiset läskittelemme itseämme sekä jopa muita, niin miltä ylipainoisista se tuntuu. Törmätä jatkuvasti joka puolilla somea sekä muuta maailmaa kuinka leveältä näyttäminen = hirveää, jatkuvia raskaussivalluksia ynnä muuta. Nyt sitten vielä tuli se uusi Lumikki-leffakin jossa trailerin viesti ainakin oli se että lihava on yhtä kuin ruma, kun Lumikki olikin kerryttänyt kiloja hitusen lisää, muuttui hän vastenmieliseksi ja ei-viehättäväksi. Tein ainakin itselleni lupauksen, etten määi omaa isoa kokoani enää ollenkaan, ja toivon ettei kukaan teistä lukijoistakaan siellä kritisoi itseään eikä muitakaan painosta. Jos joku näyttää leveältä tai on sitä, haittaakos tuo? Minua on ärsyttänyt aina ne iänikuiset "How to get bikini body: Put bikini on your body"-sarjakuvat ja muut bodypositive- julkaisut, mutta nyt taas silmäni aukenivat ja niitä todellakin jaellaan somessa vuodesta toiseen koska se on asia joka pitää muistuttaa meille (varsinkin naisille) yhä uudelleen ja uudelleen.
Kyllähän se itseäni suoraan sanottuna vituttaa kuulla läskiahdistusta ja fatsheimausta, kun kamppailin koko nuoruuteni ylipainon kanssa. Jännästi kukaan ei vieressä ollessaan kehdannut heittää sellaisia juttuja kun vielä olin ylipainoinen. Sitten kun laihduin, "pääsin osallistumaan" tähän naisten paskimpaan kansanhuviin eli oman kroppansa vihaamiseen. Edelleen tuntuu ikävältä, kun kaikki morkkaa omia kroppiaan ja itse on joutunut tekemään kovan työn sen eteen että edes pääsisi siihen samaan kuin muut ja sekään ei riitä. Kiitos ajatuksia herättävästä tekstistä taas kerran.
VastaaPoistaJa niin. Asu on nätti, pidän väriyhdistelmästä. Ehkä mustat sukkikset oisin vaihtanut kesäisempiin ihonvärisiin. Eikä tämä asu tai mikään muukaan saa sinua kyllä näyttämään läskiltä, ei vaikka miten kuvia kääntelisi ja vääntelisi. Kengät on ihanat :)
Mä en voi kuin yrittää parhaani mukaan ymmärtää sua ja muiden samassa tilanteessa olevien fiiliksiä :( Jotenkin tosi herättävää oli tuossa tajuta, miten sitä voikaan ite omalla kitinällään loukata pahemmin toisia. Siis, kyllä mäkin muistan kun yks kaveri joskus valitti omaa läskeyttään kun painoindeksi huiteli jossain alapainon ja normipainon rajoilla, ja itse tuolloin normipainon ylärajoilla sain ihan megalomaanisia ahdistuksia siitä, että mikäs minä olen jos juuri ja juuri normikokoinen on läski. Kroppa-ahdistuksia on varmasti kaikilla ja tulee olemaan aina vaikka kuinka voimaantuisi ja itsetunto olis kohdillaan, mutta silti mitä sanoo julkisesti ois hyvä miettiä kahteen kertaan.
PoistaJa kiitos, ihana kuulla et teksti oli hyvä ja asu myös :) Noi kengät on jääny vähän vähälle käytölle kun ne on semi epämukavat jaloissa, mutta nyt oli pakko nappaa ne kun kerta mätsäsivät asuun niin hyvin :D
Postaus täyttä asiaa! Mutta hitsi, en minä ainakaan näe mitään pienintäkään "levennystä" näissä kuvissa, vaan hirmu kauniin ja hoikan naisen, jolla on täydellisen hyvän näköinen ja siro kroppa. ♡ Usein ne pahimmat fiilikset omasta ulkonäöstä asuukin oman pään sisällä, mutta tietysti sairas yhteiskunta ja media ruokkii niitä pahempaan päin :(
VastaaPoistaKuitenkin, sä olet superkaunis näissä kuvissa, ja onhan sekin tärkeää, että just itse tykkää asusta ja viihtyy siinä, mitä on laittanut päälleen :) Sekin kuitenkin näkyy aina myös itsevarmuutena ulospäin, ja itsevarmuus tuo lisää kauneutta. Aurinkoista kesää ja kohta alkavaa juhannusviikkoa! ♡
Voi ihana kommentti <3 Todella kauniisti sanottu, kiitos! Ja ihanaa juhannusviikkoa sinullekin sinne <3
PoistaKauniita kuvia ja nätti asu
VastaaPoistaEtkä todellakaan näytä lihavalta,mutta ymmärrän kyl ajatuksiasi sillä itsellä jäi vähän raskauden myötä kiloja ja tunnen välillä itseni lihavaksi vaikka muut olisi eri mieltä
Voi kiitos <3
PoistaJa joo tosi kurjaa kuulla et sulla on välillä huono olla :( Tosi kurjaa, näistä pitäs vaan opetella eroon!
siis mitä hittoa, musta sulla on ihana naisellinen vartalo D: itsellä on sellanen rimpula muodoton pötkylävartalo mutta sulla on just tollanen kaunis. Ja miksi +20-vuotiaan pitäis näyttää 15-vuotiaalta ikusesti? ihan luonnollista että kun ikää tulee lisää niin naiselle tulee enemmän muotoja ja pyöreyttä (jota minäkin kaipaan!) :)
VastaaPoistaOot ihan oikeassa! Yritän itekin ajatella, et enää ei ees näännyttämällä itteensä pääse siihen pikkutytön kroppaan vaikka kuinka toivois. Ja ei siinä ois ees mitään järkeä itteensä alkaa kiduttamaan :'3
PoistaOlipa hyvä ja ajatuksia herättävä teksti. Itsellenikin on tässä teinivuosien jälkeen kertynyt kuin huomaamatta vähän ylimääräistä vyötärölle, ja vaikka olen edelleen ihan normaalipainoinen ja suht hoikka, saatan joskus mielessäni ajatella että hitto mikä läski sieltä peilistä katsookaan... Pitäisi vaan lopettaa tuollainen ajattelutapa, mutta nykymaailma on tosiaan niin raju ja some nostaa esille vain niitä timmejä bikinivartaloita, joten väkisinkin alkaa vertailemaan itseään niihin :/
VastaaPoistaAivan ihana tuo asu, paita on tosi kaunis <3 Upea oot! :)
No joo, samaa itessäkin on, kun ei tosiaan enää painoindeksi ole se 15, niin tää normaali kroppa alkaa tuntumaan sitten niiiiiin isolta ja kamalalta D: Ja sitäpä, kun aletaan iskostaa sitä mielikuvaa että superlaiha = normaali, laiha= iso, nii nkyllä se välisinkin pistää välillä ahdistumaan >-<
PoistaJa kiitos! Toi paita tosiaan on jääny ihan liian vähälle huomiolle tässä viimeaikoina! :D
Ekaks pitää sanoa, että sulla on todella kaunis vartalo!<3 Olen ennekin sen sanonut ja varmasti monet ovat mun kanssa samaa mieltä. Kukaan ei voi pitää sua läskinä, kun selkeesti olet hoikka! Mutta niin miten se läskikin sitten määritellään. Paljonko siihen sitä painoa vaaditaan? Vihaan oikeestaan koko sanaa, monet nämä "läskit" voisivat olla enemmin muodokkaita, kurvikkaita tai jotain muuta.. Mä oon usein ihmetellyt oikeesti laihoja ja hoikkia ihmisiä, mistä se olo tulee että on "läski"? Tietenkin syömishäiriöt on asia erikseen, mutta puhun ihan yleisesti kun näitä kuulee ja lukee niin usein. Mutta se on ihan vaan psyykkistä, jotenkin tuntee itsensä isoksi. Sitten on taas meitä hiukan tai enemmän ylipainoisia jotka tuntevat itsensä hyväksi semmoiseksi kuin ovat :) Mä joskus luulin, että hoikkuus toisi onnen, olisi tyytyväinen itteensä, mutta en oo uskonut siihen pitkään aikaan. Oon niin paljon lukenut ihmisiltä, jotka ovat hoikkia miten he pitävät itseään läskinä eivät ole itteensä tyytyväisiä. Jotenkin aloin pitämään itsestäni enemmän ja tajusin, että upea ja itseensä tyytyväinen voi olla minkä kokoisena tahansa. Ja muiden mielipiteillä nyt ei sillee ole väliä, kunhan itselleen kelpaa :)
VastaaPoistaKiitus <3
PoistaJa siis sama homma, mä mietin kahteen kertaan että käytänkö koko läski-sanaa täs postauksessa, koska koko sana on itsessään niin puistattava ja negatiivisuutta pursuava. Musta nimenomaan voitas puhua muodokkaista tms, koska onhan nyt lihava- sanassakin aika paha stigma. Ja totta, isokokoisetkin ihmiset voivat olla ihanan kauniita ja itsevarmoja ja voida hyvin kehossaan, kun taas laihat/hoikat voida pahoin ja ahdistua ja olla epävarmoja. Kun ei se sitä kokoa katso.
Ihana kuulla et oot oppinut ton ihailtavan asenteen! Pitäs yrittää itekin saavuttaa ton zeniläisen tilan :)
Ihana ja tunteita herättävä teksti! Mun mielestä on ihanaa että julkaisit silti nää kuvat, vaikka ekana tuli itelle semmonen ahdistus. Nää kuvat on nimittäin ihania. Oon monesti myös miettinyt sitä, että miks kaunis ja "täydellinen" kroppa täytyy olla aina se sama hoikka, laiha ja fit. Jos yhtäkkiä maailman kauneusihanteet käännettäis päälaelleen ja laihuus olis todella out, niin olisko ihmiset enemmän tyytyväisiä omaan kroppaansa? oon varma että ois.. :/ Omaa vartaloa pitää rakastaa just semmosena kun se on<3
VastaaPoistaVoi ihana! Kiitos! Tosi ihana kuulla et nää kuvat on susta nättejä<3 Ja nimenomaan, jos lopetettas kaikki kokokyttääminen ni ihmisil ois varmasti paljon parempi olla! :<
PoistaTuntuu tyhmältä ajatella että ajattelet noin kropastasi, sulla on täydellinen vartalo, vaihtaisin mielelläni kroppia sun kanssa :) Mutta ymmärrän yskän, sitä näkee itsensä eri tavalla kuin muut. Mun silmissä olet yksi kauneimmista tyypeistä keitä seuraan, sun vartalon ja kasvojen luusto (sekä tietenkin molemmat kokonaisuudessaan!) ovat mielestäni paljon upeammat kuin valtaosalla "suomijulkkiksista", vaikka ovat hekin todella kauniita.
VastaaPoistaSiis vedit mut ihan sanattomaks!! Tositosi ihanasti sanottu, oon ihan otettu ja hämilläni äää! <3 <3
PoistaIhan ensinnäkin, näytät näissä kuvissa hyvältä ja kauniilta, et ollenkaan lihavalta, mutta tiedän kyllä tasan tarkkaan mistä puhut. Itsekriittisyys on tuttu tunne myös minulle. Olen ennen ollut alipainoinen ja tuolloin luulin olevani ylipainoinen ja läski. Nyt vuosia myöhemmin kilot ovat tulleet salakavalasti ja kroppaviha on ihan uudella tasolla kuin ennen. Tiedän, että nuorempana ajatusmaailmani oli vääristynyt, mutta nyt ymmärrän, että ei tarvitse olla langanlaiha ollakseen kaunis. Nyt itseäni harmittaa nämä liikakilot, jotka olen kerännyt, mutta laihduttaminen ei ole niin helppoa mitä sitä luulisi. Olen kumminkin nykyään paljon ymmärtäväisempi ja hyväksyvämpi omaa peilikuvaani kohtaan, vaikka helppoa se ei ole. Usein tulee myös mietittyä mitä muut ajattelevat minusta, vaatteistani, valinnoistani ja lihomisestani, mutta yritän ajatella, että se ei ole heidän asiansa.
VastaaPoistaKiitos hyvästä ja ajatuksia herättävästä postauksesta :) Yritetään muistaa, että muut eivät voi määritellä sinua.
Voi kiitos <3 Ja laihduttaminenhan muuttuu iän myötä tosiaan haastavammaks D: Tosi kurjaa kuulla et sullakin on hankalaa kropan hyväksymisen kanssa :( Kuitenki säki oot kaunis ja ihastuttava eikä sun tarviis ahdistua mistään tollaisesta. Mut, hyvä tosiaan tässä sivusta sanoa!
PoistaJA ihana et tää postaus oli ajatuksia herättävä!:)
Mua vähän harmittaa, kun jengi puhuu tässäkin kommenttikentässä "liikakiloista" jotka ovat "salakavalasti" tulleet vuosien mittaan. Hei kaverit, sitä kutsutaan vanhenemiseksi! Olin noin 15-vuotiaana useita kiloja keveämpi, mutta jännästi en ole silti vaatekoossa liikkunut suuntaan tai toiseen. Tai no, jotkut teini-iän releet eivät kyllä enää suosi mun rinnanympärys-lantio-akseliani, mutta enpä mä teiniaikojen vaatteisiin haluaisikaan pukeutua. Ja eipä sillä olisi mitään väliä, vaikka olisinkin suurempi tai pienempi kuin silloin, niin kauan kun olen terve ja muistan, että ketään vastaantulevaa ihmistä ei kiinnosta, mikä kokolappu mun paidassa roikkuu. Vaikka joskus katon muita ihmisiä ja kelaan, että miksei mulla ole tollaista olkalinjaa/sääriä/etc niin muistan kyllä, että jokaisella ihmisellä on omat kompleksinsa ja varmaan joku joskus tsiigaa mua, et miksei sillä ole jotain piirrettä joka mulla on. :D
VastaaPoistaOmassa kaveripiirissäni ollaan pistetty kaikki "läskipuhe" pannaan, ja nykyään kukaan ei ees valita siitä että huhhuh, söin liikaa, tai huhhuh näytän kamalalta tässä paidassa. Sellanen normalisoi vaan negatiivista suhtautumista omaan kehoon eikä hyödytä mitään.
No näinpä. Tää oli kyl sellanen ahaa-elämys ittellekin, kun tosiaan tajusin et en oo enää pikkuinen siro keijukainen vaikka oikeasti laihduttaisin itteni takasin sinne kolmeenkymmeniin kiloihin. Ja siis totta tuokin, että omaan silmään itessä osuu paljon helpommin kaikki, muut niitä asioita tuskin huomaa.
PoistaJa ihana juttu et ootte tehneet noin! TOi syömisen demonisointi on perseestä ja ite en halua harrastaa sitä yhtään! Muistan et kaikista paskinta oli se kun mentiin porukalla syömään, ja siinä sit alettiin kyräilemään että kuka ottaa kaloripitoisinta ruokaa, ja kys. hlö oli siten sitten se läski kun mätti naamaansa jotain kamalaa hiilaripaskaa. Eli ihan hirveää toimintaa, ja vieläpä ihan aikuisiällä.
Kunpa kaikki vaan lopettaisi sen bodysheimaamisen, oli kyseessä oma tai jonkun muun kroppa.
Tää oli mun mielestä tosi tärkeä postaus! Itse olen aina ollut vähän kurvikkaampi ja isomman puoleinen ja vaikka yleisesti olen aina ollut tosi body confident, niin nyt kun sitä omaa kehoa syynää asukuvissa isolta ruudulta, niin yhtäkkiä on se itseluottamus lähtenyt laskuun. Usein ajattelen, että enhän nyt tätä voi julkaista, kun näytän siinä niin lihavalta. Kasvojen tai vaatteiden istuvuuden sijaan kiinnitän ensimmäisenä huomiota siihen kuinka isolta näytän.
VastaaPoistaJa juuri tää on mun mielestä ongelma, kun moni valittaa olevansa lihava, vaikka olisi kuinka pieni tai "normaali". Siinä vieressä sitten kuuntelee kolme vaatekokoa pienemmän kaverin valitusta tämän lihavuudesta, mutta jos itse mainitsee olevansa hiukkaisenkin pyöreä, niin sama kaveri tyrmää väitteen samantien. On siinä hiukan hämmentynyt olo, uskooko tämä kaveri todella olevansa lihava eikä uskalla väittää että minäkin olen, vai eikö hän usko kummankaan meistä olevan? Sen lisäksi, mitä väliä sillä oikein on minkä kokoinen ihminen on, kunhan vain on terveellinen? Ei ole terveellistä olla liian laiha, eikä terveellistä olla liian lihavakaan. Terveyden pitäisi olla kaikkein tärkeintä, mutta ei toisen kokoon saa puuttua oli se sitten terveen standardeissa tai ei.
Ja täytyy vielä sanoa, että sulla on tosi upea kroppa ja sitä ei kyllä lihavaksi voi sanoa kuuna päivänä!
Sara V