*:･ﾟ✧Happiness✧･ﾟ:*

Ihana kun pystyy kirjoittamaan välillä ihan hyviäkin uutisia tänne blogin puolelle. Tai toisaalta, vähän on sellainen "koputan puuta"-olo tämän iloitsemisen kanssa, sillä eihän se voi nyt vaan niin mennä että hommat sujuisi niinkuin pitää! Anyways, sain kutsun työhaastatteluun tuossa jokunen aika sitten, ja jibii minut valittiin! Tässä nyt on pari viikkoa vähän stressaavaa aikaa kun vedän koulutusta tulevaan ammattiini sekä suoritan viimeisiä sosionomin opintoja. Aika tiukkaa tahtia, mutta tänään onneksi pääsee vähän nollaamaan ja nauttimaan Indiedaysin bloggaajapäivästä. En paljasta enempää työpaikastani, ennen kuin se on ihan 10000% varma homma, mutta matkailualalle työllistyin. Ihanalta tuntuu kyllä. 

Kävimme sitten Starbucksissa hyvien asioiden kunniaksi tuossa yksi päivä. Haha, sen siitä saa kun kummallakin vaikeat nimet, ei mee koskaan oikein näihin starbucks-mukeihin. No mutta, sinne päin kuitenkin, ei sitä liian niuhoksi passaa ruveta. Korkattiin myös terassi, mikä oli juuri silloin avattu, ja olihan se ihan hauskaa katsella (oksentavia lokkeja) maisemia ja nauttia auringonpaisteesta, vaikka tuuli olikin semikylmä. Kyllä se kesä sieltä tulee, hitaasti mutta varmasti. 

Eipä tässä oikeastaan ole mitään sen ihmeellisempiä tapahtunut, muutakuin tämä työkuvio. Loppujen lopuksi ollut tosi peruselämää, tavallista arkea. Onhan niitä omia vääntöjänsä ollut tässä, mutta niihin nyt on varmaan vaan pakko tottua, todeta että tämä nyt sitten on tätä elämää. Paskan määrä on vakio, sen muoto vaan muuttuu😅Olen vain ihan superiloinen tuosta työpaikasta, ihan unelmaduunia ja toivon saavani jatkaa tämän määräaikaisuuden jälkeen. Kaikille ei vielä voitu jatkoa luvata, joten otan oman perus pessimistimoodin päälle, mutta salaa sisimmässäni toivon että työt voisivat jatkua. 

P.s. Tuo starbucksin salty caramel latte whatever siellä kausimakuna on, ei oikein ollut mitenkään erityisen herkullinen. Milloinkohan sitä oppii ettei nuo Starbucksin erikoisuudet nyt ole niin hyviä miltä ne aina kuulostaa ; A ;