Enemmän ZENIÄ elämään☆

Puhuttiin tästä töissä, muutama päivä sitten. Keskusteltiin, että kuinka pitäisi ottaa sellainen zen-asenne käyttöön, että vaikka kuinka asiakkaalla sylki lentäisi haukkumisen tiimellyksessä, olisi vain coolisti ja hengittäisi syvään, ja antaisi elämän jatkua. Olen tehnyt asiakaspalvelutyötä aina, ja aina museosta kaupan kassaan asti sitä saa tutustua asiakkaisiin jotka osaavat ilmaista mielipiteensä... epäkypsästi. Ja joka kerta se on yllätys, millainen oma reaktio tulee olemaan, ja kuinka saisi itsensä pysymään kylmänrauhallisena. Jäin pohtimaan tätä zen-mielentilaa ihan sitten muutenkinvain, kuin työelämässä. 

Ne jotka minut tuntee, tietävät, että minua muuten ärsyttää. Ja moni asia. Ei tarvitse isokaan asia olla kun veeittuunnun siitä ihan suunnattomasti. Ja mitä se sitten onkaan kun oikeasti jokin asia on väärin tai epäoikeudenmukaista. Tämä on luonteenpiirre itsessäni josta en tykkää, ja tuntuu ikävältäkin ehkä myöntää tämä tässä ylitsepursuavan positiivisessa blogimaailmassa. Minä en luontaisesti keskity olemaan onnellinen. Minä en ole optimisti. En nää kaikessa hyvää ja ole iloinen tai aina edes yritä olla tekopirteä. Enkä tykkää siitä piirteestä itsessäni.

Laskettiin yläasteella silloisen parhaan kaverini kanssa, kuinka monta kertaa sanottiin koulupäivän aikana sana ärsyttää. Se oli oikeastaan ensimmäisiä herättäviä kokemuksia, kuinka oikeasti yhden tuikitavallisen koulupäivän aikana, 8-16, ehti viisikymmentä asiaa ärsyttämään. Toisaalta, tuohon oli laskettu meidän molempien ärsytykset, mutta kuitenkin, kaksikymmentäviisi kertaa tuon kahdeksan tunnin aikana. 

Päätin alkaa taustatyönä pistämään paperille ne kerrat ja asiat, mitkä alkavat kismittämään päivän aikana. Ärsytyksiä on isoja ja pieniä. Pienet ketutukset voisi yrittää poistaa kokonaan, ja niihin kuuluu se jos tietokone aukeaa liian hitaasti, tavarat ei pysy siten kun niiden haluaisi pysyvän blogikuvia otettaessa tai jos juna nyt sattuu tulemaan muutaman minuutin myöhässä. Isoimmat ärsytykset, kuten epäoikeudenmukainen ex-ystävä sekä itsetunto-ongelmat ja työkuviot, ovatkin ne asiat jotka sitä tuskaa eniten aiheuttaa; Kun niihin ei vaan voi vaikuttaa. Siihen ärsytykseen, mikä niistä aiheutuu, kuitenkin voi. Ainakin yrittää.

Minä en tässä ala mitään muka-viisaita "ajattele positiivisesti ja kaikesta seuraa jotain hyvää"-viisauksia jakelemaan, koska jos avaudun ongelmistani muille ja saan tämän vastauksen, sekös se vasta alkaakin ärsyttämään! En tiedä, miten voisi saavuttaa sellaisen zen-ilmapiirin sisälleen. Vaatiiko se muutaman vuoden lisää ikää, reikihoitoa vai mielialalääkkeitä, ei voi tietää, mutta yritän pyrkiä sulkemaan elämästäni pois kaiken, mikä aiheuttaa vain henkistä pahaa oloa. Minun ei tarvitse välittää muiden ihmisten tuskasta jota puretaan minuun, minun pitäisi vaan hyväksyä itseni sellaisena kuin olena ja mitä työ- ja blogijuttuihin tulee, tehdä niissä parhaani. 

Tai sitten vaan aloitan tupakoinnin, silläkin kuulemma saavuttaa zen-tilan aika äkäiseen, kun rupeaa käämit palamaan!