My new hair ja anoreksia-asiaa☆

 Hejsan ja hyvää lokakuuta kaikille! En tajua miten tämä aika hujahtaa näin nopeasti, vastahan se koulu alkoi ja tulin takaisin Japanista, ja nyt ensi viikolla olisikin jo syysloma! Ja mikä parasta, joulu on vain parin kuukauden päässä! Tänään postiluukusta jo tipahtikin Anttilan jouluteemainen kuvasto, me likes ^o^//

Mutta joo, kuten varmaan instagramiani seuraavat ovat huomanneet, olen värjännyt hiukseni! Sain ihme päähänpiston, ja repäisin tukkani takaisin pinkiksi. Tein sen kaikilta salassa, en puhua pukahtanut suunnitelmistani kenellekään muulle kuin Lauralle, joten kun vanhempani tulivat töistä kotiin oli heillekin hiukan yllätystä tiedossa :D

Hello and happy October for all!

I can't understand how fast time goes! I just came back from Japan and soon it is autumn vacation here! And the best thing is that Christmas is soon! Only few months! ^o^//

If you follow my instagram, you probably have been noticed that I have dyed my hair! I just wanted to change my haircolor and I went and bought the colour. I didn't tell anyone else except for Laura, so this was surprise for my family too :D

Väri jota käytin on La Richen Flamingo Pink. Täytyy sanoa että tykkäsin tästä väristä Stargazerin pinkkiä enemmän (Värjäsin sillä siis viimeksi hiukseni pinkiksi). Tämä väri on pysynyt päässäni pidempään ja lisäksi oli riittoisampaa. Kyllähän tämä väri on nyt jo haalistunut aika laikukkaaksi, onhan värjäyksestä aikaakin jo muutama viikko. Mutta toinen purkki tuolla jo odotteleekin ensi perjantaita :)

The haircolour what I used was La Riches Flamingo Pink. I have to say I like this colour more than Stargazers pink ( I user Stargazer last time when I dyed my hair pink). 

Toivoitte, että vaikka en anoreksiablogia alakaan pitämään, että kertoisin kuitenkin kuulumisiani aina silloin tällöin. Ja asiaa pähkäiltyäni, totesin että kyllähän se käy. Voi olla itseni ja muidenkin kannalta parempi jos avaudun asioista blogissanikin, joten en aina kaada kaikkea muutaman ystäväni niskoille kun ahdistaa ja ressaa, tai jos vaikka vaan haluan hehkuttaa jotain omaa suoritustani :D Mutta kirjoitan nämä vain suomeksi, ja lisäksi aina "varoitan" otsikossa sekä eristän nämä asiat erillisiksi osioikseen, joten jos joku ei tahdo näitä lukea, on helppo skipata ne. Tahdon pitää blogini muotiblogina, mutta koska itsellenikin parantumisblogeista on ollut apua, ajattelin, että ehkä saattaisin tarjota apua itsekin myös jollekulle muulle.

Sorry, these are only in Finnish.

Olen siis tosiaan päättänyt irroittautua tästä oravanpyörästä ihan kokonaan. Olen jo tuhonnut vähäisiäkin kaverisuhteita, eristäytynyt. Olen väsynyt ja palelen ja ihan ihme pakkomielteistynyt. En jaksa tätä enää ja tosiaan muutoksen on tultava. Fyysisiä oireitakin on jo sen verran ettei kiinnosta niitäkään enää pahentaa saati sitten hankkia lisää. Lisäksi kävin sairaalassa taas vaihteeksi, ja siellä jo todettiin painoni pudonneen sellaista vauhtia, että kohta ei enää avohoito riitä. Osasto nyt kuitenkin on sellainen paikka jonne en halua. Paraannun mieluummin kotona perheen ja ystävien tukemana, kuin laitoshoidossa sairaalaruoan, nenämahaletkun ja pakkosyötön avulla. Okei, ei se osastolla olo noin kärjistettyä ole, mutta tahdon välttää osaston niin pitkälle kuin on mahdollista.

Luin tuon Gisela van der Sterin Lupa syödä- kirjan. Se oli aika faktapainotteinen, ja kyllä se hiukan minua valaisi, ja samalla järkytti kun tajusin miten samalla tavalla ajattelen muiden anorektikoiden kanssa. Kirjassa pyrittiin lyömään faktoja pöytään, että "Et voi lihoa jos et syö suklaata yli kiloa päivässä" jne jne. En vain usko tällaisia asioita, kun oma kroppani on ollut todistamassa sitä että lihominen alle 1000 kalorin syömisillä on mahdollista (Tai sitten se on vaan nestettä jne, en tiedä). Oli kuitenkin ihan mielenkiintoinen lukukokemus. 

Sain sairaalasta myös mukaani tuollaisen pikku vihkosen, missä nyt ei hirveästi mitään uutta faktaa ollut. Lähinnä juuri sellainen tietopaketti mitä syömishäiriöt on ja ketkä niihin sairastuu, ja sitten sitaatteja syömishäiriönuorilta. Vähän joutava vihkonen, mutta oli se ihan ajantappoon käyvää lukemista kun odottelin aikaa ravintoterapeutille.

Päätin myös antaa potkua paranemiselle askartelemalla kaksi huoneentaulua. Tässäpä kuvaa ja selitystä alla tarkemmin:

(Klikkaamalla isommaksi)

Muistilista parantumiseen! 

Keräsin netistä tuollaisia vinkkejä, millä tavalla saisi hiukan nopeutettua ja edistettyä paranemisprosessia. Sääntöä 1 on ollut aika vaikea noudattaa, aina minä jumitun jokaisen peilin ja ikkunan ja heijastavan pinnan eteen. Jos vaa'an onnistunkin välttämään niin sitten hankitaan jostain mittanauha. Pakkomielteistä much? Sääntöä 2 olen uskaltanut kokeilla, söin nimittäin aivan ihanaa Pirkka Pähkinä-Rusinasuklaata! Ja en paisunut kuin pullataikina sen jälkeen :) Sääntöä kolme pääsen soveltamaan vasta joskus tulevaisuudessa, tällä hetkellä painoindeksini on alle 17 joten liikuntakiellossa olen. Säännöt 4-6 on myös todella vaikeita, minussa on jokin sisäänrakennettu tarkkailumekanismi kytätä muita ihmisiä ja heidän tekemisiään ja verrata itseeni, ja yleensä varsin (omalta kannalta) haitallisella tavalla. Nään muissa pelkkää hyvää ja sitä mitä itsessäni ei ole. Säännöt 7-10 on ollut sitä vastoin aika helppoja :) On tuo ihan mukava muistilista ollut, toivottavasti tuosta olisi inspistä jollekulle muullekin!

 Tavoitepainotaulukko

Askartelin tavoitepainotaulukonkin, jossa on suunta ylöspäin! Totesin näin materialistina että saatan helpottaa painonnostoa, jos lupaan jotain hyväkettä itselleni jokaista lihottua kiloa kohden. Esimerkiksi, nyt olen shoppailulakossa niin pitkään kunnes kilo napsahtaa lisää. Koko tavoitepainotaulukosta en halua kuvaa laittaa kun en lähtöpainoani halua paljastaa. Olen kuullut oikeastaan jo liikaakin kommentteja siitä, miten isokokoiselle näytän ollakseni niin ja niin laiha. Se tuntuu pahalle ja tiedän internetin, joten en tahdo antaa lukuja esille, koska varmasti joku niihin tarttuisi :( Ehkä kerron myöhemmin, ehkä en.

Mutta tosiaan, ihan joka kohtaan en vielä keksinyt palkintoa, mutta tiedossa on ainakin shoppailulakon päättymistä, sushilounas perheen kanssa, kylpyläreissu, liikuntakiellon purkaminen ja ratsastuksen aloitus, kasvissyönnin aloittaminen (Tällä hetkellä kasvissyöntikään ei onnistu koska puutostilat...) ja viimeisenä: SAAN HAMSTERIN! 

Siinä on motivaattoria kerrakseen! Hamsterin saanti on ollut unelmani jo vaikka ties kuinka kauan, ja nyt viimein vanhempani sen minulle lupasivat (Höhöhö enhän olekaan kuin täysi-ikäinen ja tarvitsen silti vanhempieni luvan...). Edellyttäen tietenkin tuota 50 kilon painoa, ja ravintoterapeuttini sanoi että on realistista ajatella, että painan 50 kiloa ensi keväänä. Joten hamsua joudun odottelemaan vielä hetkisen, kerkeänpähän tässä pähkäilemään haluanko roborovskin vai syyrialaisen.

Saatan nyt kuulostaa että paraantelen täällä itseäni vain lemmikin takia mutta eijei, kyllä minä tästä ojasta pois kaivautuisin ilman mitään palkintojakin. Ne vain ovat tuolla motivoimassa taustalla. Ei tämä parantuminen ole lähtenyt mitenkään upeasti etenemään, mutta minulla on ollut jo parempia päiviä, ja sitten niitä tosi huonojakin. Viikonloppu meni aivan upeasti, söin hyvin ja tosiaan suklaatakin meni puoli levyllistä. Sitten on kuitenkin päiviä kun piilotan ruokaa ja hullujumppaan. Tänäänkin olen ollut todella väsynyt ja ihan parkunut isoon ääneen kuin pikkukakara, kun olo oli niin paha ja turpea, kiitos sen kuiman 200 gramman "lihomisen". 

Minä niin toivon että voisitte lukea terveen Sagan blogia jo joulun jälkeen. Pidättehän peukkuja? :) Ja kiinnostaako tosiaan tällaiset (hehtaari)postaukset vai ärsyttävätkö nämä vain? Kaipaisin tosiaan mielipiteitänne.

Ja muistakaahan käydä heittämässä ehdotuksia mitä järkkäisn 100 lukijan kunniaksi! On jo ehdotettu giveawayta, hiustutoa ja videopostausta!