Kuulumispostaus vol.?☆

Kuulumispostausta on jo muutamaan kertaan toivottu ja totesin että nyt olisi oikein hyvä väli kirjoitella mitä minulle kuuluu! Nyt tosiaan on itsenäisyyspäivä ja hyvät itsenäisyyspäivät vaan kaikille! Itse istun at the moment kotona, oli pitkästä aikaa päivä jolloin minulla ei ollut yhtään mitään pakollista. Tarkoitus oli nähdä serkkua ja poikaystävää mutta molemmille tuli muuta menoa joten tässä sitä ollaan. Koska kuulumispostausta toivoessanne tuskin halusitte kuulla randomia liibalaabaa päivistäni, kuinka menen kouluun ja tulen koulusta ja sitten istun tietokoneella loppupäivän, kerronkin nyt sekalaisten kuvien saattelemana vähän syvällisempää settiä tilanteestani.

Sain lahjaksi torstaina ruusukimpun, mutta se ehti nuhjuuntua varsin nopeasti... Sainkin sitten kuningasidean ripotella terälehtiä TV-tasolle koristeeksi mutta... Siinäkös ne vasta ruskistui ja alkoikin nuhjuuntumaan siistin kuivumisen sijaan D: Noh, antaa niiden olla tuossa nyt jonkun aikaa ennenkuin lakaisen ne roskikseen. Huomasin myös näistä kuvista että tsiisös pitääpä pyyhkiä  telkkarin näyttö.

Se mikä teitä varmaan siellä eniten kiinnostaa on terveydentilani ja mikä on suhteeni anoreksiaan tällä hetkellä. Onnekseni voin todeta että toistaiseksi se on nyt historiaa! Olen ihan elämäni kunnossa, syöminen sujuu ja ainoa mikä ruuassa vituttaa on se että se maksaa. Myönnän, että ahdistun vieläkin jos omasta mielestäni olen syönyt liikaa ja jos joskus aamupala jää välistä iloitsen siitä salaa hiukan, mutta jos ystäväni pyytää minua kakkubuffettiin syömään ei se minulle aiheuta suuria tunnontuskia. Paistan kananmunani öljyssä ja syön vaikkei kukaan vahtisikaan. Voin siis hyvin, ja onnekseni painoni ei ole lähtenyt räjähdysmäiseen nousuunkaan (meinaan tällä siis sitä etten mennyt ääripäästä toiseen). En tiedä miten pian mielikin tervehtyy täysin tällaisesta näin rankasta sairaudesta, toivon että pian. Pääasiaksi koen kuitenkin sen että pystyn elämään itseni kanssa ja olen saanut itsetuntoani hiukan kohotettua. En koe itseäni niin vastenmieliseksi läskiksi kuin vaikkapa puoli vuotta sitten, tai varsinkin vuosi sitten. En nyt kuitenkaan pidä itseäni minään kauniinakaan saati hoikkana ja vaatteiden valinnan kanssa tulee vieläkin säännöllisesti ongelmia että missä näytän edes semihoikalta. Harmittaa kun moni aivan ihana vaate on kaapissa käyttämättömänä koska nään itseni niissä niin isona... Kuitenkin, en enää voi itseäni anorektikoksi kutsua ja olen täysin hoidon ulkopuolella (joka sekin hiukan ihmetyttää koska KYSsistä laitettiin lähete tänne ja mitään ei ole kuulunut vieläkään, vaikka sieltä minulle pitikin soittaa jo syyskuussa. Oh well aivan sama). Voin paremmin nyt kuin moneen vuoteen!

Koulu vie valehtelematta aikaani ehdottomasti eniten. En muista olenko täällä blogini puolella jo mesonnut sitä että se on täyttä paskapuhetta että lukio muka olisi vaikein koulu. Ei ole, lukiossa pystyi sluibaamaan sieltä mistä aita on matalin, ammattikorkeassa ei. Eihän se olekaan tarkoitus että korkeakouluissa pääsisikään luistelemaan helpolla, mutta pakko sanoa että täällä DIAKissä ei meille liikaa vapaa-aikaa anneta, ja olemme tehneet jo viisi kirjallista tehtävää ja kolme seminaariesitystä (neljäs menossa) tämän puolen vuoden aikana. Hyvin on tahdista huolimatta selvitty, ja seminaariesitysten teko on ollut myös oikein mukavaakin. Porukka on mahtava ja todella erilaisista ihmisistä koostuva. Suurin murheeni on ollut kyllä kirjallisten tehtävien sijaan tentit! Tenttikirjat tuntuvat olevan ihan kiven alla ja saa oikeasti käydä taistoa että kirjat saa. Olen jäänyt joka tenttiin yhtä lukuun ottamatta kirjatta, niin myös nytkin. Onneksi sain sentään viikonloppulainaan tämän keveän teoksen, joka pitäisi huomenna lukaista, jotta saan palautettua sen maanantaina aamulla.

Taiteellisia kukkakuvia. Yhyy ulos saisi sataa jo lunta, mutta jos säätiedotuksiin on uskominen lumesta saa vaan haaveilla...

Mites sitten kaupunkilaistuminen on sujunut? Olen sopeutunut tänne täydellisesti! On oikeasti ihan unelmien täyttymys saada asua keskellä tätä kaikkea, ystävät lähellä. Koulun jälkeen olen melkein joka päivä sosialisoinut ainakin jonkun ihmisen kanssa. Viikonloput ovat olleet aina täynnä ja oikeastaan tuntuukin hiukan hassulta ja oudolta että nyt olen vain koko päivän saanut nauttia omasta seurastani. Rahaa palaa, se nyt on karu fakta. Kuitenkin asuminen näin keskeisellä paikalla helpottaa liikkumiskustannuksissa kun ei täydy välttämättä matkakorttia hankkia. Tosin sen verran olen täällä kermaperseytynyt että aina minulla melkeinpä tuota arvoa kortilla on, että säästän energiaa metrossa istumalla kävelyn sijaan. Pitää nyt vain pitää huoli, ettei pääse kaupunkilaistumaan liikaa!

Sain nyt tänään suuren taiteellisen pistoksen ja aloin pitkästä aikaa piirtämään. Ei siitä mikään suuri taideteos tullut mutta yritys hyvä kymmenen kai... :D

Näin loppuun vielä pikaisesti kevyempiä kuulumisia. Olen tosiaan ollut aika kiireinen että millekään kummemmille harrastuksille ole jäänyt aikaa. Sen huomaa harventuneessa bloggaustahdissakin. Nyt tänään sain tosiaan piirrettyä. MLP-asiat ovat vieneet sydämeni taas, olen kuunnellut paljon MLP-musiikkia ja haaveillut omasta kokoelmasta. Tässä rahatilanteessa se tosin jää unelmaksi ja ei minulla täällä olisi edes tilaakaan. Kotoa varmaan otan omat Monster High-nukkeni tänne koristeeksi. Haaveilin jo että voisin jossain vaiheessa cosplayata vaikka Rainbow Dashia, mutta tiedän ettei omat hermoni kestä sellaista projektia, plus en edes conita enää nykyään. Gyaru on vakiintunut tyylikseni, että aina jos laittaudun vedän gyarumeikit loppuun asti. Monena päivänä kuitenkin olen hiihdellyt tässä vielä omemmassa spurgu-lookissani. 

Nyt jouluksi olenkin taas vesantoutumassa. Sitä en tiedä kuinka kauan maaseudulla viihdyn, omistan vain yhdensuuntaisen junalipun tällä hetkellä. On se ihan mukavaa käydä pikkusiskoja moikkaamassa ja kissaa silittämässä, mutta kuten jo mainittua olen kotiutunut tänne niin hyvin ettei mielellään täältä kaupungista pitkäksi aikaa poistuisi. 

Ja vielä sitten, olen ajatellut että voisin taas yrittää alkaa pitämään enemmän lifestyle-tyylistä blogia. Juteltiin aiheesta Sofian kanssa yksi päivä hänen kyläillessään, kuinka pelkät muotiblogit enää harvemmin ihmisiä jaksaa kiinnostaa. Itselläni kuitenkin on niin tylsä elämä, etten nyt ole ihan satavarma jaksaako ihmisiä juuri kiinnostaa se kuinka menen kouluun ja tulen koulusta ja loppuilta menee juuri paskaa netistä penkoen tai simssiä pelaten. Aion kuitenkin skarpata ihan jo itsenikin takia, että jotain kehittävää tulisi tehtyä. Siksi jaksankin olla itsestäni hiukan ylpeä että tänään sain jopa piirrettyä. Onhan sekin parempi kuin koko päivä facebookissa istuen.