*:･✧Miten meni noin niinku omasta mielestä?✧･ﾟ:*

Juuh eli siis, mistäs sitä aloittaisi. Meidän Berliininreissu siis sisälsi hässäkkää alusta pitäen. Lähdettiin suunnistamaan lentokentälle hyvissä ajoin, ajateltiin että mennään möllöttämään loungeen jo ihan ajoissa, että voidaan särppiä viiniä ja nollata taas jälleen kiireinen viikko. No lähtöselvityksen aukeaminen kesti, jotain hämminkiä vissiin oli ja saatiin jonottaa tovi jos toinenkin tavaroidemme kanssa. Syitä miksi matkustetaan usein ilman ruumaan meneviä tavaroita, sillä ilman niitä oltaisiin pystytty sujahatamaan suoraan turvatarkastukseen. Kun vihdoin päästiin jättämään tavarat, oli meidän lipuissamme jotain häikkää. Kun olen nykyisin hopeajäsen Finnairilla, olisi minun kuulunut saada yksi ilmainen matkatavara, ja jostain syystä sitä ei minulle oltu merkattu. Siinä sitten virkailija toteaa, että tässä on nyt sellainen juttu että varaus on eri nimellä kuin passi. Tässä vaiheessa tulee minun vinkki teille sinne rakkaat lukijat: Jos menette naimisiin, ja muutatte nimenne, niin hävittäkää nyt hemmetissä se vanha passi huolella, sillä se ei enää kelpaa matkustamiseen kun nimi on muutettu. Lyhyesti sanottuna: Minulla oli vanha passi mukana. Kerrankin olin tehnyt yhden hyvän valinnan ja epämukavien korkkareiden sijaan laittanut lenkkarit jalkaan, ja sinkosin itseni sillä sekunnilla junaan ja kotiin ja penkomaan passia, sillä nyt oli jo vähän kiire. Junaan juostessani huomasin, että ei kerpele, matkakortti jäi kotiin. Emme tulleet junalla lentokentälle, joten ajattelin etten matkakorttia tällä reissulla tarvitse. Sitten huomasin työntyneeni jo ei-lipunmyyntivaunuun, ja sitten myös sen ettei seutulippua saa ostettua kännykällä. Äkkiä lataamaan huonolla nettiyhteydellä HSL-sovellusta kännykkään ja ostamaan kallis seutulippu.

Hirmuista kyytiä juoksin juna-asemalta kotiin, ja ei minulla ollut pienintäkään aavistusta siitä, missä se passi mahtaa olla. Tuo vanha passi oli nimittäin ainoa passi minkä löysin kotoa päivää aikaisemmin siivotessani. No siivoushan meni passia etsiessä ihan uusiksi, sillä jouduin kiireessä myllyttämään kaikki laukut ja laatikot, kunnes passi viimein löytyi takin taskusta. Minua henkilökohtaisesti ärsyttää suunnattomasti tulla reissulta likaiseen ja sotkuiseen kotiin, jonka takia teen suursiivouksen aina kun lähdetään jonnekin. Se nyt sitten mitätöityi. Kun juoksin kotoa asemalle, tajusin että kamera se sitten unohtui kotiin. Ilokseni myös junat lentokentälle päin oli myöhässä, ja ehdin jo tekstailla Sallille kauhuskenaarioita siitä kuinka myöhästyn lennolta.

Ihme kyllä, suoruiuduin superajassa lähtöselvitystiskiltä kotiin ja takaisin: 25 minuuttia koko matkaan! Mutta uskokaa tai älkää olo oli myös sen mukainen. Voin pahoin ja korvat oli pamahtanut lukkoon ja huimasi. Lasi viiniä maistui kyllä ihan taivaalliselta, kun sinne loungeen vihdoin päästiin istumaan. Puoleksi tunniksi tosin, kun oltiin suunniteltu pidempiaikaistakin löllöilyä.

Berliiniin saavuttiin illalla kymmenen aikoihin, käytiin syömässä mieheni asunnon lähellä olevassa kreikkalaisessa ravintolassa, ja kaupan kautta kotiin. Kotona huomattiin sitten se seuraava, iso negatiivinen ylläri: Ei sähköjä. Kokeilin eteisen katkaisijaa, sitten aulan katkaisijaa. Ei mitään. No ei muuta kuin kännykät käteen ja etsimään Vattenfallin päivystysnumeroa, joku lasku varmaan jäänyt maksamatta ja sähköt pistetty poikki. Tietty sähkökatkoskin olisi mahdollinen kun koko naapurusto oli pimeänä, katuvaloja lukuunottamatta. Eipä meidän suomalaisista liittymistä sitten saanut soitettua saksalaiseen palvelunumeroon, ja mieheni jo semihermostuneena lähti ulos pimeyteen etsimään puhelinpylvästä, joita onneksi Saksassa vielä on. Vattenfallilta oli sanottu, ettei asunnossa pitäisi olla mitään häikkää, mutta maanantaina joku voi tulla katsomaan. Joo, maanantaina ollaan jo hyvinkin takaisin Suomessa. Siinä sitten kun kasattiin tavaroita, ja mies lähti miettimään missä olisi lähin ja edullisin hotelli, totesin että pitäisikö kokeilla laittaa keittiöön valoja. Ja päällehän ne napsahti. Oli kyllä niin pöljä olo kun tajuttiin, että eteisen ja aulan lamput olivat vain palaneet. No ei siinä mitään, skumppapulloa vaan pöytään kun se oltiin jo ansaittu!

Välillä varmaan pitää olla tällaisiakin reissuja. Ei sitä voi aina kaikki putkeen mennä! Onneksi kuitenkin kaikki nämä vastoinkäymiset olivat luokkaa pieni, eikä mitään onnettomuuksia tai tulipaloja tai ryöstöjä tapahtunut :'D Nyt vaan naurattaa jälkikäteen koko hässäkkä, ja miten takaisin Suomeen tultaessa oli poliisit ovella ja lähtöselvitys ei edennyt ollenkaan eräällä matkustajalla laukussa olleen aseen takia. Mutta ei voi muuta sanoa kuin onneksi on nyt turvallisesti takaisin Suomessa! Viime viikonloppuna oltiin Vesannolla käymässä, ja siksi blogissani on ollut nyt tällaista hiljaiseloa taas ja vaihteeksi. Kun tänään pääsen iltavuorosta kotiin, alkaa armoton kuvien muokkailu ja postausten kirjoittelu, sillä materiaalia on kertynyt taas jo jonkin verran <3